Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. (Luuk. 2:6–7)
“Mikä on jouluajan suurin huijaus?” kyseli seurakuntanuori minulta joulun aikoihin. Vastasin, että joulupukki. Kysyjän mielestä vastaus oli hyvä, mutta ei oikea. Hänen mielestään oikea vastaus kuului, että suurin huiputus on se, kun valtaapitävät poliitikot ja talouselämän edustajat laulavat: “En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan”.
Joulun merkitys Jeesuksen syntymäjuhlana alkaa hämärtyä. Markkinavoimat hyödyntävät joulua ja moni yritys pelastuu joulumyynnin avulla. Perinteet kannattelevat kristillistä joulua. Kauneimmat joululaulut ovat suosiossa ohittaneet muut kirkolliset tilaisuudet. Jouluna muistelemme Jeesuksen syntymää. Jumala, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, syntyi pieneksi ja hauraaksi vaikeisiin olosuhteisiin. Majatalossakaan ei ollut tilaa. Me pidämme maallista menestystä elämässä onnistumisen merkkinä. Jeesus katsoi ihmistä elämän kehysten lävitse. “Käsittääksemme jotakin Jeesuksen ihmisrakkaudesta meidän tulisi tuntea Hänen katseensa vahvuus… Hän näki ihmiset silmillä, jotka tunkivat läpi heidän olemuksensa.” (Veijo Koivula: Wilfrid Stinissen – Toivon tuoja.) Esimerkiksi taloudellisesta uhraamisesta hän otti lesken, joka antoi viimeisen roponsa. Leski antoi siis kaiken, koko elämänsä ja turvallisuutensa Jumalan käsiin. Hän antoi siis enemmän kuin Raamatun kaikkia käskyjä noudattanut rikas mies, joka ei halunnut luopua omaisuudestaan. Annamme kyllä hengellisille asioille tilaa jossakin määrin, mutta yleensä kuitenkin suunnittelemme elämämme itse. Voisimmeko antaa enemmän tilaa Jeesukselle?
Stinissenin mukaan Jumala valitsi Marian Jeesuksen äidiksi, koska hän oli Herran palvelijatar. Samalla periaatteella valikoitui Jeesuksen isäpuoleksi Joosef, josta tiedämme aika vähän. Suuria valtiollisia hautajaisia ei Messiaan isäpuolelle järjestetty, hän vain katosi.
Nuorisopastorina kerroin koululaisille usein Matista, 10-vuotiaasta pojasta, joka valittiin joulunäytelmään majatalon isännäksi. Aikaisemmin tämä hyväsydäminen mutta hieman yksinkertainen poika oli saanut olla kedolla lampaana. Nyt hänen piti sanoa Joosefille ja Marialle tiukasti, ettei majatalossa ole heille sijaa. Harjoituksissa kaikki meni hyvin. Viimein koitti suuri päivä, jolloin koko koulu oli juhlasalissa. Näytelmä eteni sujuvasti kunnes tultiin kohtaan, jossa Joosef ja Maria tulivat majatalon ovelle pyytämään yösijaa. Matin piti sanoa vuorosanat, mutta hän ei saanut sanaa suustaan. Kuiskaaja kertasi Matille mitä piti sanoa, mutta Matti pysyi hiljaa. Koko koulu seurasi jännittyneenä miten näytelmässä käy. Oliko jännitys Matille liian suuri? Lopulta Matti sanoi: “Joosef ja Maria, tulkaa sisään vaan, aina tänne yksi pariskunta mahtuu.” Yleisö ulvoi naurusta, kuiskaaja oli raivoissaan, opettajat hämmentyneitä. Matti ei saanut koskaan enää minkäänlaista osaa joulunäytelmässä, mutta vuosien ajan muistettiin, että kerran oli tilaa majatalossa. Matti antoi tilaa Jeesukselle. Miten Matin kävi elämässä? Tarina ei kerro, mutta ehkä hänestä tuli heikkojen puolustaja ja köyhien auttaja. Hän eli varmaan mielekkään ja onnellisen elämän.
Kiitos tuestasi
Jokin aika sitten kävin sairaalassa katsomassa tuttavaani. Sairaalan kahviossa eräs mies pyysi istumaan pöytäänsä. Hän kertoi, että 30 vuotta sitten heille syntyi poika, jolla oli nielemiseen liittyvä sairaus. Lääkäri piti tautia vakavana. Olin rukoillut vauvan puolesta ja hän parani hetkessä. Lääkäri oli kirjoittanut lääkärintodistukseen, että vauva parani rukouksen kautta. Tuskinpa tällaisia lausuntoja nykyään annetaan. Rukous sivuutetaan. Rukous on kuitenkin keskeistä toimintaa Jumalan valtakunnan työssä. Kiitos, kun olet muistanut työtäni rukouksin ja taloudellisesti.
Siunattua joulunaikaa,
Seppo