Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: “Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka Häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.” (Joh. 7:37–39)
“Ois se hienoa, jos olis sellainen lähde, josta siemaillessa pysyisi nuorena ja eläis ikuisesti”, pohti seurakuntanuori nuortenillassa siemaillessaan Coca-Colaa. Nuoret höristivät korviaan, kun kerroin, että sellainen lähde on olemassa. Sain hyvän aasinsillan kertoa Jeesuksesta virvoittavana lähteenä. Vesi alkaa virrata, kun tulemme tyhjinä Jeesuksen luo. Meidän tulee kiinnittää katseemme Jeesukseen itseensä. “Meidän tehtävämme on vain olla irti hengellisestä itsenäisyydestä niin että Pyhä Henki täyttää meidät”, sanoo Oswald Chambers. (Oswald Chambers: Jumalan täyteydestä.) Usein uskonnollinen puuhastelu täyttää mielen, eikä jätä tilaa Hengelle.
Ongelmamme on siinä, ettemme aina tiedä missä elävän veden lähde on. Coca-Cola -brändi tunnetaan kansainvälisesti, ja maissa, joissa kristinuskoa ei tunnusteta, virvoitusjuoman logo on tunnetumpi kuin risti. Muutama päivä sitten Espoossa sadat ihmiset jonottivat päästäkseen äiti Amman halattavaksi. Kaipaus voiman kokemiseen on olemassa. On murheellista, jos kristillinen seurakunta ei tiedosta tätä tarvetta eikä pysty vastaamaan siihen. Asiaa ei voi ohittaa väittämällä ihmisten olevan hörhöjä. Pyhän Hengen voima on ylivoimainen ja kumpuaa eri lähteestä kuin äiti Amman voimat.
Aikoinaan piispa Samuel Lehtonen kysyi ennen papiksi vihkimistä kahden kesken: “Juntunen, miksi aloitte lukea teologiaa?” Vastasin, että päätin lähteä seuraamaan Jeesusta herätyskokouksessa ja jano hengellisiin asioihin syntyi välittömästi. Lehtosen mielestä se oli hyvä perustelu, hän ei kysynyt enempää. Tarvitaan kokemus Jeesuksen kohtaamisesta ja jano syntyy. Materialistisessa yhteiskunnassa haemme vastauksia kaipaukseemme materiasta. Wilfrid Stinissen sanoo: “Älä etsi valon sädettä vaan valoa, älä vettä vaan lähdettä, älä lahjaa vaan lahjan antajaa.”
Kaipaamme Jumalaa, toisaalta kapinoimme häntä vastaan. Emme tiedä, millaisen elämän Jumala tarjoaa. Tahdomme elää omaa elämäämme ja toteuttaa omia unelmiamme. Jeesushan tuli toteuttamaan vain Jumalan tahdon. Usein käännös Jumalan puoleen tapahtuu vasta, kun olemme umpikujassa, ehkä kadottaneet elämän hallinnan. Jumala saa mahdollisuuden kutsua meitä kotitielle, jossa Jeesus on tie. Jumala on tuhlaajapojan isä, joka armahtavassa rakkaudessaan alkaa hoitaa meitä ja elämäämme. “Hän muutti kaiken”, lauletaan hengellisessä laulussa, ehkä vähän liioitellen. Jeesuksen seurassa sisimmässämme oleva lähde alkaa virrata. Se on ehkä yllätys meille, emme ole tienneet sen olemassa olosta. Kaipauksemme on syvimmiltään rakkauden etsintää. Kyselemme, kuka rakastaa minua ja millä ehdoilla. Olenko edes rakkauden arvoinen?
Rakkautta oli etsinyt myös nainen, jonka Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla. Keskustelussaan Jeesuksen kanssa nainen totesi, että hän tiesi kyllä Messiaan tulevan, ja kun Hän tulee, Hän ilmoittaa meille kaiken. Jeesus vastasi hänelle ja ilmoitti salaisuuden, jonka vain harva tiesi: “Minä se olen, joka tässä puhuu kanssasi.” Jeesus sanoo naiselle ja myös meille: “Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:13–14)
Kiitos tuestasi
Viime keväänä meillä oli Elvistä ja rukousta -tilaisuus Tapiolan kirkossa. Rukouksen aikana pari nuorehkoa naista tuli rukoiltavaksi. Toisella oli selkä ja toisella jalka kipeä. Molemmat paranivat. Sanoin selkäkipuiselle, että jos kipu vielä yllättää, hän voi ottaa yhteyttä ja rukoillaan uudestaan. Hän kysyi, kuka minä oikein olen. Kerroin oman nimeni ja hän vastasi, ettei ollut koskaan kuullutkaan. “Elviksen perässähän me tänne tultiin, mutta oli outo Elvis-tilaisuus, kun selkäkin parani.” Uusi kirjani Vieläkin parantajan palveluksessa raottaa taas, kuinka Jeesus parantaa edelleen. Kiitos kun olet tukenut työtäni. Rukoillaan, että evankeliumi menee eteenpäin ja ihmiset löytävät Jeesuksen pelastajana ja parantajana.
Siunattua syksyä,
Seppo