Mutta isä sanoi palvelijoilleen: “Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.” (Luuk. 15:22)
Herätyssaarnaaja Frank Mangs kertoo, että hän istui kerran kalliolla ja tarkkaili ihmisiä, jotka olivat matkalla jumalanpalvelukseen seurakuntiinsa. Hän saattoi nähdä viiteen eri seurakuntaan ja pystyi vaatetuksen perusteella päättelemään, minne kukin oli menossa. Nykyään tällaisen arvioinnin tekeminen ei ole helppoa. Ihmiset pukeutuvat persoonallisesti. Vaatteet kertovat kuitenkin meistä jotain, keitä olemme ja mitä edustamme. “Vaatteet on mun aatteet”, lauloi Maukka Perusjätkä aikoinaan. Kerran kuljin virantoimituksesta tullessani papin puvussa Alppilan kirkon sivukäytävää pitkin. Siellä oleskelleet nuoret huomasivat minut ja sanoivat: “Mee vaihtamaan kuteet, sun kanssa ei voi puhua mitään.” Ymmärsin heitä hyvin, papin puku edusti heille vierasta maailmaa.
Raamattu puhuu vaatetuksesta aika vähän. Ihmisten oli vaikea tunnistaa kamelinkarvoihin pukeutunutta Johannes Kastajaa. “Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka koreilevat vaatteillaan ja elävät ylellisesti!” (Luuk. 7:24–25) Jeesus muistutti, että ulkoisen olemuksen perusteella oli vaikea nähdä Johanneksen tehtävää ja merkitystä. Fariseukset ja kirjanoppineet eivät uskaltaneet arvioida Johannesta oman asemansa vuoksi. Kansa meni kuitenkin joukoittain parannuksen kasteelle. On harvinaista, että joku näkee ihmisen yhteiskunnallisen aseman läpi. “Se katsoo suoraan mun läpi”, totesi formulakuljettaja Lewis Hamilton Aki Hintsasta. Aki oli tarkkanäköinen. Kysyin häneltä kerran, kauanko kesti hahmottaa minut. Hän vastasi, että noin 10 minuuttia. Kysyin samaa asiaa vuoden päästä. Hän sanoi, että olen se sama kymmenen minuutin kaveri.
“Ihminen näkee vain ulkokuoren mutta Jumala näkee myös sisäpuolen. Jumala täytyy päästää sisälle”, sanoo Anna 5 vuotta. (Fynn: Setä Jumala, täällä Anna.) Jumala näkee meidät ja tuntee paremmin kuin me itse. Jumalan kanssa eläminen auttaa meitä tuntemaan itsemme paremmin. Tuhlaajapoika-vertauksessa isä (Jumala) odottaa nuorempaa lastaan (meitä) kotiin. Nuorempi veli oli takinkääntäjä. Hän hylkäsi kodin arvot, isän ja kaiken, mikä liittyi kotiin. No eihän siinä hyvin käynyt. Vaatteet repaleisina ja huonossa kunnossa hän oli päättänyt palata kotiin. Kääntyminen on vaikea paikka. Se vaatii nöyrtymistä. Poika ymmärsi olevansa syntinen. “Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.” (Luuk. 15:21) Ei ihme, että vanhempi veli kotona raivostui – olihan nuorempi veli tuhlannut oman perintönsä ja sai sen nyt täysimääräisenä takaisin. Tuntuu väärältä, että isä antaa nuoremmalle anteeksi ja palauttaa lapsen oikeudet. Armahtava rakkaus toimii näin.
Kirjailija ja teologi Henri Nouwen tutki Eremitaasissa Neuvostoliitossa Rembrandtin maalausta Tuhlaajapojan paluu ja arveli, että hän löytää itsestään nuoremman veljen mutta myöskin siivosyntisen ja katkeran vanhemman veljen. Samalla hän pohti, voisiko kasvaa isäksi, joka rakastaa lapsiaan ehdoitta. Nouwenin mielestä maailma on täynnä ääniä, jotka väittävät, että minun on mahdotonta saada osakseni rakkautta ellen ansaitse sitä päättäväisin ponnistuksin ja kovalla työllä. (Henri J.M. Nouwen: Tuhlaajapojan paluu.)
Nykyään Jeesus on muotia. Nuorilla näkyy paitoja, joissa vaikkapa lukee ’Jeesus pelastaa’. Vaatii rohkeutta kulkea Jeesus-paita päällä. Joissakin maissa joutuisi heti vainon kohteeksi. Kristittyinä tiedämme, että Jeesuksen veri puhdistaa. Se on järjenvastainen ajatus mutta Raamatun mukaan syvin totuus. Verellä pestyinä saamme uudet vaatteet.
Kiitos tuestasi
Elämästäni ja työstäni kertova kirja Vieläkin Parantajan palveluksessa julkaistiin äskettäin. (Kustantaja on Aikamedia, kirjaa voi tilata osoitteessa aikashop.fi.) Edellinen kirjani, 90-luvun alussa ilmestynyt Parantajan palveluksessa, herätti keskustelua puolesta ja vastaan. Samoihin aikoihin ryntäys kirkkoihin alkoi. Tapasin miljoona suomalaista nopeasti. En kaipaa niitä aikoja. Ne repivät niin moneen suuntaan. Toki yhdistyksen talous oli vakaalla pohjalla. Nyt olemme kiitollisia sinun tuestasi. Olen saanut elää vuosikausia rauhallista elämää. Mutta Jumala parantaa yhä.
Siunattua syksyä,
Seppo