“Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (vanha käännös: sisäisesti teissä) (Luuk.17:20–21)
“Minulle on annettu harvinainen armolahja nähdä toisten ihmisten synnit”, selvitti muuan henkilö innokkaasti minulle. Vastasin, että lahja on aika yleinen, sen sijaan omien syntien näkeminen on usein vaikeaa. Jumalan pyhät ovat pitäneet itseään syntisinä, armon kerjäläisinä. Paavali kertoi olevansa syntisistä suurin. “Mitä puhtaammaksi Jumala on meidät pessyt, sitä hirvittävämpänä tunnemme synnin. Synnissä elävät eivät tiedä siitä mitään. Synti tuhoaa synnintunnon.” (Oswald Chambers: Jumalan täyteydestä.)
Parannuksen saarna on vaikea laji. Sitä kuulee enää hyvin harvoin. Rehellinen puhuja joutuu itsekin syntisen paikalle. Luther muistuttaa, että koko elämämme on parannuksen tekoa. Meistä ei tule synnittömiä vaan armahdettuja syntisiä. “No nyt se sulki taivaan portin itseltäänkin, ei se tuohon itsekään pysty, tunnen hänet”, totesi seurakuntalainen kuunneltuaan kiivasta lainsaarnaa.
Kerran urheiluvalmentaja sanoi valmennettavilleen: “Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon.” Johannes Kastaja oli sanansa mittainen mies, hän toimi niin kuin itse opetti. Johannes Kastajan tehtävä oli saarnata parannusta, sillä Messias oli tulossa. Itsensä muuttaminen ja tapojen parantaminen ei useinkaan omin voimin onnistu. Se on Jumalan Pyhän Hengen työtä meissä, ja silti eteneminen pyhityksessä on hidasta. 300-luvulla elänyt ilotyttö Maria Egyptiläinen tajusi yhtäkkiä oman tilansa ja päätti seurata Jeesusta. Hän meni erämaahan, eli siellä 47 vuotta ja taisteli himojansa vastaan ensimmäiset 17 vuotta. Hän sanoi lopulta voittaneensa ne Hengen avulla. Johannes Kastaja valmistautui tehtäväänsä erämaassa vuosikausia, ja tehtävä kesti vain vajaan vuoden. Kun Messias saapui, hän antoi heti tilaa Jeesukselle.
Jeesus ei kovin tarkasti selitä, millainen Jumalan valtakunta on. Hän puhuu aiheesta vertauksin: se on esimerkiksi sinapinsiemenen kaltainen, joka kasvaa suureksi puuksi. Tai arvokas helmi, jonka löytäessään kauppias myy kaikki ja ostaa helmen. Fariseuksille Jeesus vastaa, että taivasten valtakunnan tulemista ei voida tarkkailla, vaan se on sisäisesti meissä.
Maallinen näkyvä valtakunta ja näkymätön Jumalan valtakunta ovat historiassa olleet usein vastakkain. Pontius Pilatukselle Jeesus sanoi, ettei Hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta. Usein nämä valtakunnat on yritetty yhdistää. Silloin seurakunta on menettänyt itsenäisyytensä ja sopeutunut valtiovallan johdettavaksi. Kehitys alkoi 300-luvulla, kun Konstantinus Suuri teki kristinuskosta valtion uskonnon. Aina siitä lähtien on taisteltu siitä, kuka kirkkoa johtaa. Kirjailija Philip Yancey murehti vuosia sitten, että Yhdysvallat on yhdistänyt politiikan ja uskonnon liian vahvasti. Nykyään yhdistyminen on pompannut ihan uusiin ulottuvuuksiin. Presidentillä näyttää olevan suorastaan messiaaninen tehtävä tehdä Amerikasta suuri. Monet kannattajat ovat evankelikaalisia konservatiiveja. Presidentti toimii kuin Robin Hood käänteisesti – ryöstää köyhiltä ja jakaa rikkaille. Kehitysavun leikkaamiset ja maahanmuuttajien karkottamiset kertovat, että heikkoja ei hoivata. Asenne on itsekäs ja armoton. Nuorena kuuntelin hämmentyneenä raamattutunteja lopun ajoista. Jeesus oli juuri tulossa ja ehkä venäläiset sitä ennen. Asia kerrottiin tietämyksellä ja vakain äänenpainoin mutta aina väärin. Raamatun mukaan emme tiedä tarkasti, milloin Jeesus tulee.
“Ne jotka vaativat Jumalalta suoraa asioihin puuttumista, eivät tiedä mistä on kysymys. Kun se tapahtuu, maailmanloppu on tullut.” (C.S. Lewis) Toivon teologi Jürgen Moltmann sanoo: “Herran päivä saa Uudessa testamentissa luottamusta, koska kirjoittajat olivat oppineet tuntemaan Herran, jonka päivästä oli kyse. Heille oli selvinnyt mitä oli odotettavissa.” (Philip Yancey: Tuntematon Jeesus.)
Kiitos tuestasi
Pietari sanoi rammalle: “Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta – – Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.” (Ap. t. 3:6) Katolisen kirkon kardinaalin kerrotaan sanoneen toiselle: “Me voimme sanoa, että hopeaa ja kultaa meillä on, mutta emme nouse ja käy.” Kun liturginen loisto lisääntyy, Henki virtaa ulos, totesi Adolf von Harnack, teologi Dietrich Bonhoefferin opettaja. Kiitos kun olet tukenut työtäni. Ilman tukeasi se ei olisi mahdollista.
Ps. Syyskuun alussa ilmestyy minusta ja työstäni kertova kirja Vieläkin parantajan palveluksessa.Siunattua loppukesää,
Seppo