Jeesus sanoi: ”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta ja niin teen minäkin.” (Joh. 5:17)
Jumala toimii edelleen
Isoisä pelaili lastenlastensa kanssa jalkapalloa. Hän teki maalin, mutta pallo osui käteen. ”Ei hyväksytä käsimaalia”, kiljuivat lapset. ”Se oli Jumalan käsi”, selitti isoisä viitaten Diego Maradonan sanoihin tämän tehtyä käsimaalin, joka ratkaisi MM-kisojen voiton. ”Kuka se Jumala sitten oikein on?” kysyi 5-vuotias pelaaja. 9-vuotias isoveli vastasi: ”Jumala on vanhempi herrasmies, joka on luonut koko maailman. Sillä oli poikakin, mutta se on kuollut.”
Jumala on kuollut -teologiaa on aina ollut ja Hänen olemassaoloaan on pohdittu. Toimiiko Jumala vai onko Hän jättänyt meidät oman onnemme nojaan? Kun lukee Raamattua, huomaa että Jeesus teki ihmeitä ja paransi sairaita, ei vain eläessään vaan myöskin kuolemansa jälkeen. Kuuluvatko ihmeet tähän aikaan? Kirkkoisä Augustinus joskus 400-luvulla arveli, että ihmeet ovat loppuneet eikä niitä enää tarvitakaan. Hän muutti kuitenkin mielipidettään, kun ihmiset kertoivat ihmeparantumisistaan. Hän julkaisi pienen kirjan nimeltä Peruutuksia, jossa hän myönsi ihmeitä tapahtuvan.
”Paranin Elvistä ja rukousta -tilaisuudessa parantumattomasta munasarjasyövästä. Se oli levinnyt kaikkialle ja ennuste oli huonoin mahdollinen. Heti tilaisuuden jälkeen olo alkoi kohentua, ja seuraavassa tarkastuksessa syövästä ei näkynyt jälkeäkään ja lääkitys purettiin.” Kun laitoin tämän viestin joillekin ystävilleni, reaktiot olivat hyvin monenlaisia. Jotkut kiittelivät Herraa ihmeteosta ja joku taas pohti, mahtoiko ihminen tulla oikeaan uskoon. Parantuminen ja ihmeet ovat aina herättäneet mielipiteitä puolesta ja vastaan. Olemme ehkä kadottaneet uskon ihmeitä tekevään Jumalaan ja vieläpä perustelleet sitä usein Raamatulla.
Seurakunta tienristeyksessä
Seurakunta olisi varmaan aika mielenkiintoinen paikka, jos siellä tapahtuisi aidosti ihmeitä kuten alkuseurakunnan aikana. Parantumisia ja ihmeitä lupaavia seurakuntia kyllä riittää, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Ei ihme, jos karismaattisuus on saanut kielteisen leiman. Rukoustoiminta kannattaa kuitenkin elvyttää. Sille on kysyntää ja vastauksiakin alkaa tulla. ”Eihän näistä silmistä näin hyviä pitänyt tulla”, totesi lääkäri potilaalleen, joka muutamia kuukausia aikaisemmin oli sokeutumassa. ”Silmien puolesta on kuukausien ajan rukoiltu. Luuletko, että se on auttanut?” kysyi potilas lääkäriltään. ”No se on kyllä auttanut ja paljon. Ei tämä muuten ole selitettävissä”, vastasi lääkäri.
Jos seurakunta ylittäisi Hengen voimassa henkiparantajat ja new age -liikkeen, se pystyisi haastamaan sitä uhkaavat uususkonnolliset voimat. Hengetön seurakunta ei usko rukouksen mahdollisuuksiin. Jos ihmiset eivät koe saavansa apua seurakunnasta, he hakevat apua muualta. ”Kaikki kasvu hengellisessä elämässä riippuu siitä, että käsitämme selvemmin mitä Jeesus meille on.” (Andrew Murray: Uskovan rukous.)
Älä aliarvioi itseäsi
”Jos olisin Jumala, sinut minä viimeiseksi olisin valinnut rukoushommaan”, selitti opiskelutoverini minulle rukousillan jälkeen kirkon sakastissa. Mietin mielessäni, että hän oli oikeassa. En todellakaan osannut kuvitella tekeväni koskaan minkäänlaista rukoustyötä. Usein arvelemme, että meidän pitäisi tavoittaa joku hurskauden taso, jotta Jumala voisi käyttää meitä. Mietimme, että kun tämä taso on saavutettu, voimme aloittaa tehtävän. ”Ilman Jumalaa olen mitätön tai vieläkin huonompi – olen kaikin tavoin paha. Sen tähden minulla on aihe turvautua kaikessa Jumalaan.” (Pyhä Johannes Kronstadtilainen. Elämä ja otteita päiväkirjasta, toim. nunna Ksenia.) Näin tunnusti Pyhä Johannes Kronstadtilainen (1829–1908) papeille, jotka ihmettelivät hänen kauttaan tapahtuneita ihmeitä.
”Kun hoidatte tehtävää, tehtävä hoitaa teitä”, neuvoi edesmennyt piispa Samuel Lehtonen meitä nuoria pappeja. Rukoustehtävä pitää meidät hengissä ja Hengessä. Rukous kannattaa aloittaa nyt, miettimättä omaa hurskautta. Se muuttaa meitä ja olosuhteita. ”Voimme alkaa rukoilla luottaen Jeesuksen saavutuksiin sekä esirukoukseen, joka tekee kelvottomista rukouksistamme hyväksyttäviä, ja myös luottaen siihen liittoon, jossa Jeesus rukoilee meissä ja me hänessä.” (Andrew Murray: Uskovan rukous.)
Jostain muistan Karin piirroksen Helsingin Sanomissa. Siinä ihmiset pohtivat Jumalan olemassaoloa maapallon pinnalla ja Jumalan käsi kannatteli koko maapalloa. Emme pysty koskaan tieteellisesti selvittämään Jumalan olemassaoloa mutta voimme kokea, että Hän ojentaa auttavan kätensä. ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä ja minä tahdon auttaa sinua.” (Ps. 50:15)
Kiitos tuestasi
Pastori ilmoitti seurakunnalle ilouutisen: ”Seurakunta on saanut suuren lahjoituksen. Lahjoittaja haluaa kuitenkin pysyä tuntemattomana.” Samalla peräpenkistä nousi pystyyn mies ja sanoi: ”Näin me olimme tämän vaimon kanssa ajatelleet.” Hannu Karpo aikoinaan teki työstäni dokumentin, jossa parantuneet kertoivat parantumisistaan. En heti ymmärtänyt, että se brändäsi minut tunnetuksi ihmeparantajaksi. Tapasin kirkoissa yli miljoona suomalaista. Aina ei tarvitse kertoa, että minähän se rukoilin. Rukoustyötä voidaan tehdä myös hiljaisuudessa ja se on yhtä arvokasta kuin toiminta suurten massojen kanssa. Kiitos kun olet tukenut työtäni ja nähnyt sen edelleen arvokkaana.
Siunattua syksyn jatkoa!
Seppo