Rukouskirje 5/2022: Kuolleiden rukoilijoiden kerho

“Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon  minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.” (Joh. 12:24–26)

Jumalan tahto vai oma suunnitelma

”Auto pitäs ostaa, huvila laettaa, pitää vähän kuntolomaa ja nähä mualimaa.” Tähän tapaan selvitti unelmiaan mies Lotto-mainoksessa ladon kulmaan nojaten kymmeniä vuosia sitten. Mainos kuulemma syntyi puolittain vahingossa. Mies oli tullut seuraamaan kuvausta ja häneltä kysyttiin kameran kuvatessa ajatuksia lottovoitosta. Ohjaaja tunsi, että siinä oli aito kuvaus ihmisten haaveista ja unelmista. Unelmia on hyvä olla. Ne kannattelevat elämää. Jeesuksen sanojen mukaan Jumalan valtakunnan työssä elämänsä alttiiksi laittava saa ikuisen elämän. Tommy Hellsten kirjoitti aikoinaan kirjan Saat sen mistä luovut. Toimittaja Lauri Karhuvaara haastatteli häntä ja siteerasi Raamatun kohtaa, jossa sanottiin: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6:33)

Ystäväni Rauski (Rauno Pekkanen) oli väsyneenä ja loppuun palaneena television ääressä ja kuuli haastattelun. Haastattelun innoittamana hän päätti avata 30 vuotta pölyttyneen Raamatun pohtien, josko Jumala vielä puhuisi hänelle. Hän avasi umpimähkään ja siellä luki: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Jumala puhui hänelle sanaa television kautta. Jumala voi puhua meillekin yllättävien tapahtumien kautta.

Usein käy niin, että juuri kun tunnemme kadottavamme elämän, se löytyykin. Seurakunnat kasvavat kuulemma nopeimmin niissä maissa, joissa kristittyjä vainotaan. Paljastuminen Jeesuksen seuraajaksi voi merkitä perheestä hylkäämistä tai jopa kuolemaa. Toisaalta Jumalan läsnäolo on vainotuille niin todellinen, että he eivät mistään hinnasta halua kieltää Mestariaan. Vainotuilla ei ehkä ole tietoa siinä määrin kuin Paavalilla, mutta sydämen asenne on sama: ”En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena; haluan vain täyttää tehtäväni ja saattaa päätökseen sen työn, jonka Herra Jeesus minulle antoi.” (Apt. 20:24)

Meillä voi olla paljon tietoa Raamatusta, mutta emme tunne Jumalan läsnäoloa, emmekä elä Jeesukselle. Vakaumuksemme ei maksa meille mitään. Useimmiten on vaikea erottaa Jumalan tahtoa ja omaa tahtoa toisistaan. Kerran David Wilkerson piti luentoa aiheesta ”Kuinka löydän Jumalan tahdon”. Luentoa pitäessään hän samalla toivoi, että asia selviäisi myös hänelle itselleen. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että Jumalan tahto kasvaa meissä, jos elämme Jeesuksen seurassa. Myöhemmin hän oli rakentamassa kristillistä keskusta, kun Jumala sanoi yllättäen, ettei Wilkersonin pitäisi tehdä rakennuksesta itselleen monumenttia. Samalla Jumala kehotti Wilkersonia palaamaan takaisin kutsumukseensa eli evankelioimistyöhön. ”Kun antaudumme elämässämme täysin toteuttamaan Jumalan tahdon mukaista suunnitelmaa, emme pelkästään löydä kutsumustamme vaan täytämme sen.” (John Bevere: Päämääränä ikuisuus. Merkityksekäs elämä tänään ja ikuisesti.) Jeesus lupasi seuraajilleen yltäkylläisen elämän. Usein se tapahtuu kärsimyksen kautta päinvastoin kuin menestysteologit julistavat.

Jumala parantaa vieläkin

Viime syksynä vierailin seurakunnassa, jossa tilaisuutta mainostettiin otsikolla ”Seppo Juntunen mukana majataloillassa”. Suosittelin myös oman ”Jumala parantaa” -ilmoituksen laittamista esille. Mainos revittiin viikon aikana kolme kertaa seurakunnan pastorin hämmästykseksi. Kaikki eivät hyväksy tietoa Jumalan parantavasta voimasta. Saan kuitenkin palautetta parantumisista, joita ei voi kiistää. ”Rukouksen kautta oli parantunut nainen Myasthenia gravis -sairaudesta, lihasheikkoussairaus. Oireet hävisivät ja hän oli käynyt neurologilla, joka oli käskenyt lopettaa lääkkeen. Lääkäri oli vain rukousparantumisesta todennut että, no hyvä.” Tällaisen viestin sain viime kesän rukoustapahtuman järjestäjältä. Kaikki eivät kuitenkaan innostu parantumisviesteistä. Monet ajattelevat, että mikähän tuokin luulee olevansa. Todellinen ihme on kuitenkin se, että Jumala on sitoutunut hyvin tavallisiin ihmisiin. Tavallisena itseään pitävä evankelista Kathryn Kuhlman puhui usein itselleen kuolemisesta, jotta Jumala saisi kunnian. ”Sitä ihminen ei tahdo kestää, että Herra käyttää häntä”, sanoi aikoinaan myös Niilo Yli-Vainio. Ne, jotka antavat kaiken kunnian Herralle, kelpuutetaan ”kuolleiden rukoilijoiden kerhoon”. Heitä Jumala voi käyttää.

Kiitos tuestasi

”Saatko palkkion ihmisiltä, joiden puolesta rukoilet?” kysyi terapeuttiystäväni. Sanoin, että rukousta ei voi hinnoitella, mutta monet kannattavat työtäni, vaikka eivät siitä itse suoranaisesti hyödy. Terveyspalvelut voivat maksaa paljon, sen sijaan rukous ei maksa mitään. Syöpää sairastanut lääkäri Aki Hintsa sanoi, että terveyden puolesta kaikki kivet ja kannot kannattaa kääntää. Hänen kipunsa katosivat usein rukouksen aikana, ja luulen että elinaikakin piteni. Kiitos kun olet tukenut työtäni ja pidät sitä arvokkaana.

Siunattua loppusyksyä!

Seppo