”Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan?” (Luuk 18:7)
Median mielivaltaa
Onhan se uskottava, kun lehdessä lukee. Tähän tapaan ajateltiin ennen vanhaan varsinkin silloin, kun J.W. Snellman Saima-lehteä toimitti. Tietokirjailija Eero Taivalsaari sanoo, ettei kenessäkään suomalaisessa toimittajassa liha ole tullut sanaksi niin kuin J.W. Snellmannissa. Snellmannin näkemyksen mukaan toimittaja on yhtäaikaa olennaisen tiedon levittäjä ja vallankäyttäjän kriitikko. Tästä toimintatavasta syntyi Snellmannille aikoinaan paljon harmia, kuten totuuden puhujille yleensäkin. Taivalsaaren mielestä nykyjournalismi on unohtanut Snellmannin näkemykset aikoja sitten, mutta asiallistakin journalimia esiintyy. Journalismista on tullut bisnestä ja voiton maksimointiin pakotetut toi mittajat joutuvat kirjoittamaan siitä, mikä on lehden levikin kannalta edullista. Taivalsaari mainitsee kirjassaan Unohdettu viisaus, että Frankfurter Allgemaine Zeitung on kirjoittanut: ”Suomi on maa, jossa on pelkurimaisuuden ja itsesensuurin perinne.” Tuskinpa Suomi on ainoa maa, johon kuvaus sopii. Voidaanhan Suomessa kuitenkin sanoa vapaasti melkein mitä vain. ”Medialla on taipumus nostaa ihminen jalustalle ja sitten lyödä hänet sieltä alas” selvitti minulle yli 20 vuotta sitten Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen. Jotkut ovat saaneet kielteisen leiman median kautta loppuikäkseen.
Melkoisen yllätyksen koki eläkkeellä ollut lääkintäneuvos Vilho Kivikangas ajaessaan autolla kaikessa rauhassa. Autonsa ikkunasta hän havaitsi kuvallaan varustetun iltapäivälehden lööpin, jossa luki ”Hän vei tonneittain vanhoja lääkkeitä, Venäjä ei ainoa kohde”. Viranomaiset syyttivät Kivikangasta huumeiden salakuljetuksesta, sillä hän oli vienyt syöpään tarkoitettuja poistolääkkeitä maihin, missä niitä kipeästi tarvittiin. Kivikankaalla alkoivat kaksi vuotta kestäneet oikeudenkäynnit. Hän ei puolustautunut mediaa vastaan vaan arveli totuuden lopulta voittavan. Vilho Kivikangas vapautettiin kaikista syytteistä ja hovioikeuden tuomari totesi hänen tekevän arvokasta humanitääristä työtä. Syyttäjä ilmoitti tyytymättömyytensä päätökseen ja halusi valittaa tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Hän ei saanut kuitenkaan valituslupaa. Myöhemmin Time-lehti antoi Kivikankaalle kunniamaininnan ”tohtori hyvätahto” ja lehden kirjoituksessa ihmeteltiin, miksi suomalaiset viranomaiset tekivät kaikkensa tukahduttaakseen omaehtoisen ja pyyteettömän kansalaistoiminnan. Mikäli syyttäjän näkemykset olisivat toteutuneet, tämä kansainvälisesti arvostettu lääkäri olisi viettänyt aikansa vankilassa huumerikoksista tuomittuna. Onneksi median mustamaalaus ei vaikuttanut Kivikankaan kohdalla oikeuden päätökseen. Oikeus voitti, mutta Kivikankaan omaisten oli mahdotonta lukea enää kyseistä lehteä. Lehti julkaisi oikeuden vapauttavan päätöksen pienellä maininnalla.
Taistelu tuulimyllyjä vastaan
Medialla on suuri valta mielikuvien luomisessa ja sitä vastaan puolustautuminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Vilho Kivikankaan tuntoihin osaan hieman itsekin samaistua kohupappina otsikoissa ryvettyneenä. Itsensä näkeminen lehdessä rikosepäiltynä oli häkellyttävä ja pelottava kokemus. Median ja syyttäjäviraston suhde jäi ihmetyttämään. Niin nopeaa oli toiminta median ja viraston välillä. Rikolliseksi leimaaminen onnistui iltapäivälehdeltä hyvin ja kristillinen media toisti uutista asiaa tarkistamatta. Myöhemmin asiaa oiottiin kaikissa näissä lehdissä. Lukiessani syytettä tuli mieleeni ajatus, mitähän Jumala tästä kaikesta ajattelee? Samalla tunsin kehotusta katsoa raamatusta Luukas 18:7. Raamatunjae sopi tilanteeseen hyvin, siellä luki ”Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen…”. Jäin pohtimaan, miten raamatunlause vastaisi omaan ahdinkooni. Käytännössä vastaus tuli hyvin nopeasti. Löysin hyvän juristin ja hän hahmotti nopeasti, mistä oli kyse ja laati viisaan puolustuksen. Hän totesi ennen oikeudenkäyntiä, että tämä on siitä hyvä tapaus, että teidän ei tarvitse salata mitään, puhutte vain totuuden niin kaikki menee hyvin. Vähitellen syntyi toivo, että tästä ehkä selvitään. Oikeus vapautti minut kaikista syytteistä.
Ihminen voidaan repäistä irti perusturvallisuudesta monin tavoin, joku sairastuu tai joutuu työttömäksi, tärkeät ihmissuhteet katkeavat, syitä on lukemattomia. Ihminen ei tiedä mihin kiinnittyä. Usein silloin Jumala tulee lähelle. Jeesus sanoo ”Pysykää minussa, minä pysyn teissä. Ilman minua, ette voi mitään tehdä.” Jumala, Immanuel on kanssamme nimensä mukaisesti. Vaikka meitä määritellään tai leimataan miten tahansa, Jumala katselee meitä lapsinaan. Saamme elää todeksi lasten laulun sanat: ”Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa.” Viimeinen sana maailman myrskyissä ei ole medialla vaan Jumalalla, Jeesuksella, jossa sana tuli lihaksi. Kiitos tuestasi!
Monet ovat kyselleet saako Rukouspalvelu ry:tä tukea taloudellisesti. Saimme rahankeräysluvan vuodeksi (luvan numero 2020/2013/853). Lupa on voimassa 17.11.2014 – 16.11.2015 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuunottamatta, joten kyllä Rukouspalvelu ry:n toimintaa saa tukea myös taloudellisesti ja olemme avustasi hyvin kiitollisia. Muistathan toimintaamme myös rukouksin.
Siunattua adventtiaikaa!
Terveisin Seppo
Rukouspalvelu ry:n rahankeräyslupa
- Rahankeräysluvan saaja: Rukouspalvelu r.y.
- Rahankeräysluvan myöntänyt viranomainen: Poliisihallitus
- Luvan numero: 2020/2013/853
- Lupa on voimassa 17.11.2014 – 16.11.2015 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuunottamatta
- Myöntämisajankohta: 11.11.2014
- Kerättävien varojen käyttötarkoitus: Kerätyt varat käytetään mm. sosiaalisen avun tarjoamiseen henkistä tukea tarvitseville sairaaloissa, pastorin vastaanotolla, puhelimitse sekä yhteisön tilaisuuksissa. Varoja käytetään rukouspalvelutapahtumien järjestämiseen liittyviin ilmoitus-, tiedotus- ja järjestelykuluihin, kuten lehti-ilmoituksiin, sekä tilaisuuksien matka-, majoitus- ja puhelinkuluihin. Lisäksi kertyviä varoja voidaan käyttää mm. painotuotteiden tuottamiseen, sekä internetin välityksellä tapahtuvaan kristilliseen toimintaan kuten keskusteluohjelmien tuottamiseen. Kerättäviä varoja ei käytetä palkkamenojen maksamiseen. Varoja käytetään toimitila- ja hallintokustannuksiin siltä osin, kuin ne aiheutuvat kerättävien varojen varsinaisesta yleishyödyllisistä käyttötarkoituksista. Varat on tarkoitus käyttää keräystarkoitukseen 2014-2015. Rahankeräyslupa on kokonaisuudessaan nähtävillä Rukouspalvelu ry:n internet sivustolla.