”Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Beetlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Matt.2:7-8
Tähdet, tähdet
”Mikään ei niin vaikeaa kuin ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden” väitetään Ahti Karjalaisen sanoneen. Eräältä suomalaiselta ulkopolitiikan asiantuntijalta kysyttiin aikoinaan, näkeekö hän suuria muutoksia Neuvostoliiton tilanteessa tulevana vuonna. Hän arveli tilanteen pysyvän ennallaan. Seuraavana vuonna maan johto vaihtui, Neuvostoliitto lakkasi olemasta ja maan nimi palautui Venäjäksi. Joidenkin tutkimusten mukaan asiantuntijoiden tulevaisuuden ennustamistarkkuus on samaa luokkaa kuin apinalla, joka heittää tikkoja tauluun.
”Suomi on taitekohdassaan. Näin vakuuttavat talousja yhteiskuntaviisaat.” Näin kirjoittaa Risto Hietanen (Helsingin Uutiset 31.12.2014) otsikolla Mistä löytyy johtajuus. Samalla hän miettii, kuka poliittinen johtaja uskaltaa vaalivuonna vakuuttaa kansalle, että sen on luovuttava joistakin saavutetuista eduista. Todennäköisesti ei kukaan, jos haluaa tulla valituksi. Kilpailevan puolueen ajamista asioista löytynee paljonkin karsittavaa. Se millaisia johtajia kuuntelen ja seuraan vaikuttaa monella tavoin arvoihin ja elämään tulevaisuudessa. Itseään johtotehtäviin suosittelevia tien näyttäjiä riittää. Eräässä televisio-ohjelmassa entinen yrityskonsultti kertoi, ettei hänellä ollut lainkaan ammattipätevyyttä, mutta hän osasi käyttää oikeita termejä ja antaa pätevän vaikutelman. Hän eteni urallaan hyvin korkealle, mutta halusi lopulta rehellisyyden nimissä erota tehtävästään. Samassa ohjelmassa erään suuren pankin johtoryhmään kuulunut kertoi, kuinka hän töihin tullessaan luuli, että varmaan talosta viime kädessä löytyy joku, joka hallitsee tilanteen. Vähitellen hänelle selvisi, ettei sellaista ihmistä ollut. Suhdanteita ja kursseja oli vaikea ennustaa.
Hengellisessä kentässä on aina ollut mitä kummallisimpia hengellisiä johtajia ja ennustajia, joita on seurattu arviointikyvyttömästi. Joku saattaa vuosikymmeniä pitää ”profeettana” esillä uhkakuvia, joista mikään ei toteudu. Osumatarkkuus on siis paljon huonompi kuin tikkoja heittävällä apinalla. Ihme kyllä kukaan ei tee sellaista johtopäätöstä, että kyseessä olisi väärä profeetta. Profeetta ei myöskään kyseenalaista toimintaansa, vaan asettuu kaiken arvostelun yläpuolelle kertoen olevansa syytesuojaa nauttiva herran voideltu. Hengelliseen väkivaltaan puuttumattomuutta osataan puolustaa hurskain sanakääntein; nyt on anteeksi antamisen aika, on puhallettava yhteen hiileen, kiviä ei saa heitellä, tekeehän se paljon hyvääkin.
”Sellaista johtajaa, joka käyttäytyy uhkaavasti, joka vaatii oppilailtaan kuuliaisuutta, jolla on vastaukset kaikkiin kysymyksiin, joka ei salli vastaväitteitä opetuksensa suhteen on syytä välttää kuin ruttoa” muistuttaa Peter Halldorf kirjassaan Kaipaatko täyteyttä Hengen sen. Todellinen hengellinen johtaja rakastaa laumaansa. Hän ei ole palkkapaimen, joka kerää kannattajia ja ihailijoita itselleen. Sellaista hengellistä yhteisöä, jossa johtaja on koonnut ympärilleen itseään suojelevan hovin kannattaa varoa.
Onko kirkossa johtajuus kadoksissa? Arkkipiispa Kari Mäkinen ei pidä arvojohtajuutta kovin tärkeänä vaan haluaa kirkon olevan moniääninen ja keskusteleva. Hänen mielestään kirkko ei ole kriisissä. Hän uskoo kirkon hiljaiseen perustyöhön ja muistuttaa, että kirkon ydin on Kristus (60-vuotis haastattelu Helsingin Sanomissa). Kuitenkin 60 prosenttia papeista pelkää kirkon jakautuvan. Löytyykö keskusteluyhteys moniäänisessä kirkossa liberaalien ja konservatiivien välille? Tällä hetkellä lähtökohdat ja äänensävyt eivät kerro keskinäisen yhteyden syntymisestä. Piispatkin ovat kannoissaan erimielisiä. Viime kirkkotilaisuudessa Alppilassa eräs transseksuaali tuli halaamaan minua. Olin kuulemma rohkaissut häntä olemaan oma itsensä. Kirkon on hoivattava heikkoja, silti olen perinteisen avioliittokäsityksen kannalla.
Kun sanotaan, että kirkon ydin on Kristus, on syytä kysyä millaista Kristusta kirkko edustaa. Kristuksen kohtaaminen sanassa ja sakramenteissa tuntuu painottuvan yhä enemmän. Vapaat suunnat taas korostavat kokemusta ja Pyhän Hengen voimaa. Usein ajatellaan, että oman yhteisön ajatusmalli on oikea ja muut ovat harhassa. Avartukaa tekin kehoittaa Paavali. Kristittyjen yhteys on viime kädessä Hengen yhteyttä. Olemmeko saaneet ”samaa Henkeä juoda”, on oleellinen kysymys.
Jeesus lupaa olla siellä, missä kaksi tai kolme on koolla Hä- nen nimessään. Olin pienessä rukouspiirissä. Rukoilijat kiittivät Jeesusta siitä, että he olivat saaneet kohdata hänet Vapahtajanaan. Heidän elämänsä oli muuttunut. He eivät yrittäneet muovata Jumalaa mieleisekseen vaan rukoilivat, että Jeesus muuttaisi heitä, jotta he voisivat kirkastaa Hänen nimeään. Samalla he suunnittelivat suuren gospel-tapahtuman järjestämistä. Kukaan ei halunnut tuoda itseään esille. Lähellä Jumalaa elävät eivät pidä itseään tähtinä. He näkevät Jeesuksen, tähden, ja seuraavat sitä.
Kiitos tuestasi!
Rahan vaikutusta ihmiseen on tutkittu. Professori Paul Piffin mukaan ihmisen myötätunnon ja empatian tunteet vähenevät, kun vauraus lisääntyy. Heistä tulee itsekkäämpiä ja heissä voimistuu tunne siitä, että he ovat osansa ansainneet. Köyhtyminenkin muuttaa ihmistä, se kuormittaa aivoja, koska on murehdittava riittävätkö rahat ruokaa, laskuihin ja elämiseen. Piffin mukaan köyhyys heikentää ajattelukyvyn lisäksi sopeutumiskykyä, tavoitteiden asettamista ja altistaa addiktioille. Liika rikkaus ei näytä olevan ihmisille hyväksi, mutta ei köyhyyskään. Raamattu suosittelee kohtuutta.
Oikeusprosessini aikana kaksi pastoria viittasi kirjoituksissaan osaltaan myös minuun huomauttaen rahan ja rukouksen olevan huono yhdistelmä. Kun olen vuosien aikana tilaisuuksissa saarnannut, laulanut ja rukoillut en ole vielä pystynyt selvittämään, mistä ihmisten pitäisi maksaa. Sen voin sanoa, että näistä kolmesta rukous sielun hoitoineen on ylivoimaisesti raskainta. Mielestäni ihmisten ei pitäisi maksaa mistään, mutta evankeliumin työntekijäkään ei selviä ilman palkkaa. Se on asetettava kohtuulliselle tasolle. Kiitos kun olet tukenut työtäni taloudellisesti ja rukoillen, koska olemme vapaan kannatuksen varassa. Siunattua vuotta 2015.
Terveisin Seppo