”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1.Piet. 8:9)”En tarkoita, että haluaisimme määräillä teidän uskoanne, tahdomme vain auttaa teitä saamaan ilon. Teidän uskonne on kyllä luja.” (2.Kor. 1:24)
Ilon lähteellä
”Tällaisen ilmeen sain kun tulin uskoon vuonna 1986” selitti mies ja väänsi kasvonsa omituiseen virneeseen. Opetus kristityn ilosta oli sisäistetty ulkoiseksi hymynaamailoksi. Monet näyttelevät iloa vaikka eivät oikeasti iloisia olisikaan. Ilo on olennainen osa kristityn elämää. Se ei näytä meille suomalaisille kuitenkaan olevan tunnusomainen piirre. Kirjassaan Kärsimys ja ilo piispa Eero Huovinen luonnehtii kärsimystä ja iloa elämän perusmuodoiksi. Kärsimys tulee osaksemme kutsumatta, sen sijaan iloa me etsimme ja kaipaamme. ”Oletko iloinnut sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla”, kysyi minulta nuoruudessa vanha mies tentaten hyväntahtoisesti uskoni perustusta. En oikein osannut vastata hänelle. Olin kuitenkin kokenut jotain merkillistä, kun tulin vuonna 1967 kirkkoon uteliaana yhteiskristilliseen tilaisuuteen. Lähdin sieltä ilon vallassa päätettyäni seurata Jeesusta. En osannut selittää, mistä ilo johtui. Nyt tiedän, että ilo on Pyhän Hengen hedelmä. ”Ilo on pettämättömin merkki Jumalan läsnäolosta”, sanoo Teihard de Chardin. ”Jumalan läheisyydessä elämän täyttää ilo”, kirjoittaa Oswald Chambers. ”Herrnhutilaisten historia kertoo, miten Pyhä Henki lankesi liikkeen ylle eräänä aamuna vuonna 1727. He viettivät juuri ehtoollista ja lähtivät siitä paikasta tuskin tietäen, olivatko he maan päällä vaiko kuolleet ja päässeet taivaaseen. Sama iloisuus oli herrnhutilaisille tyypillistä seuraavat 100 vuotta. He eivät olleet onnellisia ihmisiä vain siinä mielessä, että he olisivat tehneet töitä onnensa eteen. Ilo lähti heistä itsestään. ”(A. W. Tozer) Pyhän Hengen antamaa iloa emme saa itse aikaan, sen lähde on Jumalassa.
Apostoleista lähtien kristikunnassa on ollut merkittäviä kristittyjä, jotka ovat säteilleet ympäristöönsä iloa ja tartuttaneet sen muihinkin. Fransiscus Assisilainen ja veli Laurentinus olivat ilon täyttämiä. Pyhä Henki antaa ilon tänäänkin. Apostoli Paavali halusi auttaa korinttilaisia saamaan ilon. Paavalista ei saa sellaista kuvaa, että hän olisi ollut erityisesti ilon tai rakkauden lähettiläs. Kuitenkin juuri hän kirjoitti rakkaudesta ja ilosta Hengen hedelmänä. Paavalin ilo ei ainakaan riippunut olosuhteista. Hän oli usein iloisena kärsimyksen ja hädän keskellä. ”Laita pyhä mihin tahansa olosuhteisiin, hän osaa aina iloita Herrassa” (Walter Craddock). Kiinan vankiloissa uskonsa tähden kärsinyt ”taivaallinen mies” Veli Yun koki Jumalan läsnäolon voimakkaimpana vangittuna.
Henry Nouwen puhuu ilon valitsemisesta. Voiko ilon valita? Varmaan jokainen haluaisi niin tehdä, mutta ei osaa tai kykene vaikeuksien keskellä sitä tekemään. Nouwen suosittelee olemaan kiitollinen pienistä asioista. Myöskään ystävien merkitystä ei pidä vähätellä. ”Minulla on se käsitys, että muutkin ihmiset ovat perusluonteeltaan yksinäisiä ja surullisia. Meidän on etsittävä iloa ja yhteyttä toisiin ihmisiin. Sitä tärkeämpää on ystävyys ja se, että pidämme toisistamme kiinni”, sanoo yksinäisyydestä nuoruudessaan kärsinyt Virpi Hämeen-Anttila Helsinki Missio-lehden (1/2015) haastattelussa. Yksinäisyyttä yli 20 vuotta tutkinut John Cacioppo sanoo samassa lehdessä, että yksinäisyys nostaa kuoleman riskiä jopa 45 prosentilla ja yksi parhaista keinoista lievittää yksinäisyyttä on vapaaehtoistyö. C.S. Lewisin mielestä yksikin ystävä on ylenpalttinen aarre. Toisaalta vääränlaiset ihmiset voivat riistää ilon. Ystäviään ja ympäristöään manipuloiva luonnehäiriöinen saa aikaan suurta tuhoa, eikä vähiten hengellisessä kentässä.
Syvimmältään ilossa on kysymys rakkaudesta. Rakastetaanko minua ja millä ehdoilla? Rakastaako Jumala minua? Henry Nouwen sanoo, että suurin osa kärsimyksestämme aiheutuu siitä kokemuksesta, ettei meitä rakasteta kunnolla. Yksinäinenkin ihminen voi avautua Jumalan rakkaudelle. Elämässä joudumme kuitenkin kokemaan aikoja, jolloin mikään ei tunnu miltään ja Jumala tuntuu olevan hiljaa ja kaukana. ”Tässä tilassa pysyt hengissä sokean elämäntahdon avulla vaikka et löydä sellaista iloa, josta sait ennen nauttia…sanomaton ilo, josta apostoli puhuu, ei ole itsessään uskoa vaan hitaasti kypsyvää uskon hedelmää; opit että nykyinen hengellinen ilo voi tulla ja mennä mielensä mukaan ilman, että se muuttaa sinun hengellistä asemaasi Taivaallisen Isäsi lapsena…opit myös, että on mahdollista elää hyvällä omalla tunnolla Jumalan ja ihmisten edessä tuntematta rauhaa ja iloa”, kirjoittaa A.W. Tozer. Erämaa-aika kestää niin kauan kuin Jumala sallii. Ennen pitkää pimeän tunnelin päähän tulee valo. ”Jumalan valo on todellisempi kuin kaikki pimeys, Jumalan totuus on voimakkaampi kuin kaikki inhimilliset valheet, Jumalan rakkaus on voimakkaampi kuin kuolema.” (Henry Nouwen) Jumala on tuhlaajapojan isä. Niin maailmalla iloa etsiessään ryvettynyt kuin kyyninen siivosyntinenkin saavat tulla kotiin. Isä järjestää ilojuhlan.
Kiitos tuestasi!
Kiitos kun olet muistanut meitä rukouksin ja taloudellisesti. Jossain vaiheessa käydessäni viime syksynä oikeusprosessia ihmiset eivät oikein tienneet saako Rukouspalvelu ry:tä tukea taloudellisesti. Yhdistyksen toimintaan ja taloudelliseen tilanteeseen se vaikutti haitallisesti. Rukouspalvelu ry:llä on voimassaoleva rahankeräyslupa. Olemme kiitollisia, jos autat meitä pälkähästä ja saamme kaikki kulut katettua.
Siunattua kevättä!
Terveisin Seppo