Rukouskirje 3/2014: Vasta rakkaus antaa merkityksen

”Me rakastamme, koska Jumala on rakastanut meitä ensin.” (1 Joh. 4:19) ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” (Gal. 5:6)

Jumala rakastaa ensin

Ikivanhassa elokuvassa nimeltä Viattomat oli kohtaus, jossa vankilasta paennut kulkuri piiloutui latoon ja nukkui siellä kaikessa rauhassa. Aamulla talon lapset löysivät kulkurin nukkumasta, herättivät hänet ja kysyivät: ”Kuka sinä olet?” Kulkuri säikähti ja ärähti: ”Jessus!” Vaikka miehen murahdus oli enemmänkin sadattelua, lapset riensivät taloon kertoen, että heidän ladossaan oleili Jeesus. Pian kulkurille koitti mukavat päivät. Häntä nimittäin alettiin kohdella kuin piispaa pappilassa. Häntä pidettiin Jeesuksena. Kulkuri puettiin hyviin vaatteisiin ja hän sai ruokaa. Elokuvan käsikirjoittaja halusi herätellä ihmisiä näkemään kuinka yhteiskunta muuttuisi, jos näkisimme Jeesuksen kärsivissä ja sairaissa.

Äiti Teresalta kysyttiin kerran, miksi nunnat laittoivat jopa henkensä alttiiksi hoitaessaan kuolemansairaita, vaarallisia viruksia kantavia ihmisiä. Äiti Teresa sanoi, että he miettivät paljon Jeesusta ja lähtevät päivittäin etsimään häntä valepuvussa. He löytävät hänet juuri näissä köyhissä sairaissa. Psykiatri Paul Tournier sanoo: ”Olen vakuuttunut, että yhdeksän kymmenestä psykiatrin asiakkaasta ei tarvitse psykiatria. He tarvitsevat jonkun, joka rakastaa heitä Kristuksen rakkaudella.”

Ihmisen perustarve on tulla rakastetuksi, kuulua johonkin ja jollekin. ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä” (1. Moos 2:18). Raamatun mukaan rakkauden lähde on Jumala. Kun katselemme maailman kärsimystä, pahuutta ja hätää, joudumme kyselemään, onko Jumala unohtanut meidät oman onnemme nojaan. Jos hän rakastaa, niin rakastaako hän juuri minua? Aikoinaan kovia kokenut teologi ja filosofi Sören Kierkegaard sanoi, että Jumala rakastaa meitä aina ensin ja että hänen rakkautensa on aina sama, ikuinen ja muuttumaton. ”Sinä olet lakkaamatta rakastanut meitä ensin, monta kertaa ja joka päivä ja koko elämämme ajan. … me puhumme sinusta kiittämättömästi ikäänkuin sinä olisit rakastanut meitä ensin vain kerran.” (James Bryan Smith: Rakkauden varassa)

Rakkautta ja hyväksymistä ei pidä etsiä millä ehdoilla tahansa. Jos etsiessämme kadotamme minuutemme, etsintä kääntyy meitä vastaan. Anthony De Mellon mielestä meidän ei ainakaan pitäisi ottaa leimoja, joilla meitä määritetään ja ohjataan ulkoapäin. Kristittyinä voimme saada identiteetin Jumalan lapsina ja ankkuroitua Jeesukseen. Muovaudumme jakasvamme ihmisinä vuorovaikutussuhteessa Jumalan ja ihmisten kanssa. Raamattu muistuttaaa, että rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Kristityillä kasvua rakkaudessa avittaa siis Jumala itse. Meidän pitäisi olla jollakin tavalla rakastavampia kuin ne, jotka eivät usko. Käytännössä teoria kuitenkin ontuu. Kun lukee raakuuksista kirkkohistoriassa tai kuulee hengellisestä väkivallasta, eivät kristityt juuri ero muista ihmisistä. Toisaalta Raamattu vakuuttaa, että muuttuminen ja rakkaudessa kasvaminen on mahdollista. Kun olemme Jeesuksen seurassa, seura tekee kaltaisekseen.

”Rakastatko sinä minua?” oli Jeesuksen kysymys Pietarille. Jeesus kysyy meidän rakkauttamme. Rakkaus kasvaa vastavuoroisuudessa ja roihahtaa liekkiin Jumalan aloitteesta. Thomas mertonin mielestä haalea ihminen yrittää ulkonaisesti olla rakastavinaan, mutta oikeasti hän ei rakasta. ”Jos emme rakasta Jumalaa, emme tunne Häntä emmekä lopulta itseämmekään”, pohtii Merton. Heijastamme takaisin sitä mitä olemme kokeneet. Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Tavalla tai toisella Jumala haluaa ilmaista rakkautensa meille niin, että voimme heijastaa sitä takaisin. Hän rakastaa ensin.

Huijarisaarnaaja vai ei?

Viime keväänä luin Iltalehdestä, että olen syytteessä varainkeruurikoksesta. Juttu oli lehdessä ennen kuin minulla oli haaste kädessä, joten syyttäjän ja median välinen yhteys oli hämmästyttävän nopea. Iltalehti toisti vanhan syytteen kohuotsikoin 17.9. oikeudenkäyntipäivän iltana nettilehdessään. Jos Iltalehti olisi tullut paikalle, se olisi voinut kertoa tapahtumien oikean kulun. Sen sijaan lehdessä minun kerrottiin kähveltäneen 200 000 euroa omaksi hyödykseni. Mitä asia todellisuudessa koski? Se koski tilinumeroita, jotka olivat unohtuneet kolmeksi kuukaudeksi internet-sivuille rahankeräyslupa-ajan päätyttyä. Viranomaiset syyttivät minua myöskin piittaamattomuudesta, koska en ollut reagoinut poliisin kehoituksiin poistaa tilinumerot. Poliisi oli lähettänyt viestit väärään sähköpostiosoitteeseen. Oikeudessa todistimme, että tilinumerot eivät olleet netissä kolmea kuukautta pidempää. Valitettavasti ne joutuivat sinne myöhemmin uudelleen, kun ihmiset niitä kyselivät ja saimme väärää informaatiota, että ne saisivat olla yhteystietojen joukossa ilman yleisöön vetoamista. Syyttäjä kuitenkin tulkitsi tilinumeroiden olleen internetissä kahden vuoden ajan, vaikka todellinen aika oli kolme kuukautta. Käytännössä kyse oli muutamista sadoista euroista.

Luvan epäämisen syyksi katsottiin, ettei toiminta ole yleishyödyllistä, vaikka samalla tavalla toimivia yhdistyksiä on paljon. Lupahakemus oli tehty samalla tavalla, kuin aikaisemminkin yli 20 vuoden ajan, jolloin se aina hyväksyttiin. Nyt hakemusta pyydettiin täydentämään jollain uudella toimintaa kuvaavalla lauseella, jonka sisältöä viranomaiset eivät suostuneet neuvomaan. Toiminta on ollut kuitenkin samanlaista koko ajan. Emme ole toimineet laittomasti vaan sen käytännön ja rajoitusten mukaan, mikä meille on ollut mahdollista ilman rahankeräyslupaa. Vaikka julkisuudessa on annettu ymmärtää, että olen kähveltänyt 200 000 euroa laittomasti, olen saanut vain normaalia papin palkkaa, enkä ole henkilökohtaisesti saanut mitään rahallista hyötyä. Juristi ei löytänyt toiminnastamme eikä työstäni minkäänlaista rikosta. Yhdistyksen tulot on käytetty sen perustoimintaan kuten Sanan ja rukouksen iltojen järjestelykuluihin, lehti-ilmoituksiin, matkakuluihin jne. asianmukaisten tositteiden mukaisesti.

Miten olet pärjännyt kesän aikana löysässä hirressä, kyseli eräs pappiskollega. Vastasin nauttineeni Paavalin suosittelemaa lääkettä: ”Kristuksen rauha, joka on ymmärrystä ylempi on varjellut sydämeni ja ajatukseni Jeesuksessa Kristuksessa.” Ihmisten rukoukset ovat kantaneet. Rukous on rakkautta. Ps. oikeuden päätös tulee 9.10. klo 15.