Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. (Apt. 2:2-4)
Vuosia sitten ystäväni soitti minulle ja pyysi rukousta päänsärkyyn. Hän oli kukkaostoksilla taimimyymälän teltassa. Lupasin rukoilla ja soittaa vähän ajan päästä takaisin. Kun soitin, ystäväni vastasi hämmästyneenä ja pelokkaana. Kuulemma heti rukouksen alettua tuulenpuuska oli tullut teltan sisään ja nostanut sen ilmaan. Kaikki kukat olivat pitkin maata. Paikalla oli poliisi ja paloauto. Päänsärky oli kyllä unohtunut saman tien. Seuraavana päivänä iltapäivälehdessä meteorologi kertoi, että tällaisia maasta nousevia tuulenpuuskia saattoi silloin tällöin esiintyä.
Apostolien teoissa kerrotaan, että ensimmäisenä helluntaina kuului taivaasta kohahdus kuin olisi kova tuulenpuuska. Pyhä Henki täytti ihmiset, jotka näkivät tulenlieskoja. Azusa-kadun herätyksessä 1900-luvun alussa seurakuntarakennuksen yllä nähtiin myös tulenlieskoja ja palokuntakin kutsuttiin paikalle sammuttamaan. Mitään ei kuitenkaan palanut, vaikka liekit näkyivät. Pyhän Hengen voimavaikutukset ilmenivät niin, että ihmiset saattoivat kaatua jo rakennuksen ulkopuolella ja alkoivat puhua kielillä. Voimavaikutuksia ilmeni myös saarnaaja George Whitefieldin kokouksissa. Hän kuvaa rukouskokousta vuonna 1739, jossa Hengen tuuli puhalsi saarnan aikana niin, että ihmiset alkoivat tunnustaa syntejään ja kaatuivat maahan.
Jumala haluaa antaa meille Pyhän Henkensä voimaksi ja oppaaksi elämään. “Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Luuk. 11:13) Kun me rukoilemme, Jumala lähettää Pyhän Henkensä. “Siellä missä on paljon rukousta, on paljon Henkeä, siellä missä on paljon Henkeä, on yhä enenevää rukousta. – – Rukous ei ole pelkästään sitä, että menemme Jumalan luo pyytämään Häneltä jotakin. Se on ennen kaikkea yhteyttä Jumalaan sekä pääsemistä Hänen pyhyytensä ja rakkautensa voiman alle.” (Andrew Murray: Ikuisen Ihmettelyä.)
Parantajaevankelista Kathryn Kuhlman sanoi, että jokainen saattaa kokea Pyhän Hengen toiminnan elämässään, jos haluaa maksaa hinnan. Hinnan maksaminen ei tapahdu kerralla; se alkaa antautumisella Jumalalle ja jatkuu päätöksellä seurata Jumalaa joka päivä. Ulkopuolisten silmissä Kuhlmanin kommunikaatio Jumalan kanssa tuntui läheiseltä. Hän keskusteli alituiseen Jumalan kanssa. “Maailma nimitti minua hulluksi, koska annoin koko elämäni Hänelle, jota en ole nähnyt.” (Roberts Liardon: Jumalan kenraalit.)
Kerran rukoilin sairaan puolesta, ja hän alkoi nauraa äänekkäästi ja ihmetteli itsekin, mistä nauru kumpusi. Elämä oli tuntunut hänestä jo kauan aikaa harmaalta. Raamatun mukaan ilo on Hengen hedelmä. Se ei välttämättä aina ilmene nauruna. Eräs henkilö totesi rukouksen jälkeen, että hänelle tuli vain turvallinen olo. Ortodoksipappi ja kirjailija Joel Haahtela ilmaisee suomalaisten asenteita sanoessaan: “Vierastan hurmahenkistä, tunteellista uskonnollisuutta mutta myös materialistista järkeilyä.” Löytääksemme ilon meidän on päästävä eroon niistä esteistä, jotka pitävät Pyhän Hengen loitolla. “Mikään ihmisessä ei vastusta Jumalaa niin paljon kuin hänen itserakkautensa ja itsekeskeisyytensä, oma tärkeytensä ja omahyväisyytensä.” (Madame Guyon: Syvempään Jumalan tuntemiseen.)
Kun alamme seurata Jeesusta, sielun vihollinen nostaa päätään. Tarvitsemme jatkuvasti Jumalan apua, tulemme riippuvaisiksi Hänestä. “Jos astiaasi suurennetaan hengellistä sisältöä varten, älä säikähdä edessäsi olevia kärsimyksiä. Pyhä Henki ei kuitenkaan tee luomuksesta kylmää ja kovaa vaan sydämellisen, lempeän ja uskollisen.” (Lettie B. Cowman: Virtoja erämaassa.)
Kiitos tuestasi
Viime syksynä ilmestyi kirjani Vieläkin parantajan palveluksessa. Kirjan painatti vapaiden suuntien kustantamo Aikamedia. Samalla avautuivat ovet yhteistyöhön myös vapaakirkollisten ja helluntailaisten kanssa. Tunnen hengen yhteyttä heidän kanssaan. Seurakunta on uskovien yhteisö. Pyhän Hengen voimaa ei voi lisätä niinkään oikealla opilla kuin sydämen yhteydellä Jumalan kanssa. Nykyään arvostetaan suvaitsevaisuutta, mutta usein juuri suvaitsevaiset ovat kaikkein suvaitsemattomimpia. Jos et suvaitse meidän kanssamme samalla tavalla, niin sitä emme suvaitse. Raamattu kehottaa meitä avartumaan. Nykyään kirkko on polarisoitunut. Vanhoilliset ja liberaalit eivät mahdu samaan tilaan. Nyt olisi aika puhaltaa yhteen hiileen. Hengen voimaa, sitä tarvitaan!
Kiitos, kun olet tukenut työtäni. Siunattua kesää!
Seppo