Jeesus sanoi heille: “Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.” (Mark. 11:2-3)
Kun valmistuin papiksi, sain viran Alppilan seurakunnasta. Nimikkeeni oli ’ylimääräinen apulainen’. Kirkkoherra Toivasen mielestä virkanimike kuulosti vähättelevältä. Kysyin, voisiko se olla ylimmäinen apulainen. Kirkkoherra vastasi naurahtaen, että se kuulosti liian korkealta kirkon hierarkiassa. Uudessa testamentissa ei ole lainkaan papiston hierarkiaa. Se kehittyi vasta vuosisatojen kuluessa. Oli vain yleinen pappeus. Sen sijaan oli erilaisia tehtäviä, joissa kukin toimi lahjojensa ja kykyjensä mukaisesti. Seurakuntalaiset olivat sisaria ja veljiä keskenään. “Kirkossa on paljon viranhoitajia mutta vähän palvelijoita”, totesi lehtori Ulla-Christina Sjöman aikoinaan.
Olimmepa missä virassa tahansa, kyse on siitä, ketä me palvelemme. Ajammeko viran kautta omaa etua vai Jumalan suunnitelmaa? Yleensä teemme suunnitelman ja toivomme, että Jumala mukautuu siihen. “Ihmisen poika ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi”, totesi Jeesus tehtävästään. Kerran raamattupiirissä pohdimme Jeesuksen esimerkkiä, jossa Hän pesi opetuslastensa jalat. Pitäisikö meidän toimia samoin, kysyi joku ja muistutti paavinkin pääsiäisen aikoihin tekevän niin. Totesimme, että vaarana on näytellä nöyryyttä ja palvelualttiutta, mutta elämän arjessa näytelmät unohtuvat.
Yhteiskunnallinen hierarkia on sisäänrakennettu meihin. Ennen vanhaan kirkoissa oli istumajärjestyskin, joka määräsi, missä istuivat aatelisto, papisto ja talonpojat – ja miehet ja naiset vielä eri puolilla. Seurakunnan virat ovat palvelusvirkoja ja meitä kaikkia kutsutaan palvelemaan. Kerran eräs ystäväni pyysi seurakuntalaista auttamaan kahvikuppien järjestämisessä. “Minulla ei ole kahvikuppien järjestämisen armolahjaa”, vastasi henkilö. Sen sijaan hän oli ensimmäinen kahvinjuojien joukossa. Lahjat ovat monet. Seurakunnan ensimmäisinä vuosisatoina oli vaikea löytää seurakunnan johtajaa. Tehtävään halutut näkivät vastuun liian suurena ja itsensä pienenä. Kukaan ei suositellut itseään. Toistensa kunnioittamisessa kilpailtiin. Nykyään kamppailu viroista on kova. Ehdokkaat kertovat pätevyytensä virkaan suurten kampanjoiden ja haastattelujen kautta.
Jos jossain raamattupiirissä piispa astuisi yllättäen ovesta sisään, ilmapiiri muuttuisi kunnioittavaksi välittömästi. Piispa taas jännittäisi, jos paavi ilmestyisi yllättäen paikalle. Jos Jeesus ilmestyisi meille, huomaisimme, että tunteet kulkisivat moneen suuntaan, pelosta rakkauteen. Kun ylösnoussut Jeesus ilmestyi Pietarille, tämä totesi: “Herra, mene pois minun luotani, minä olen syntinen ihminen.” Kerrotaan tarinaa, jossa enkeli Gabriel tiedusteli ylösnousseelta Jeesukselta, millaisen suunnitelman Hän oli valmistanut evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Jeesus sanoi, että ne, jotka jäivät sinne ja uskoivat Häneen, vievät kyllä sanomaa eteenpäin. Gabriel kysyi oitis, mikä toinen suunnitelma on. Gabrielin mielestä suunnitelma oli liian heikko. Hän muistutti, että Pietari kielsi Jeesuksen, Juudas kavalsi, Tuomas epäili ja Johannes taas oli liian haaveileva. Jeesus sanoi: “Ei minulla ole toista suunnitelmaa.”
Teologian ylioppilaina kysyimme kerran tunnin alussa professori Seppo A. Teinoselta, ketä teologia hän arvostaa. Teinosen mielestä apostoli Paavali ja Fransiskus Assisilainen pääsivät lähelle mestariaan ja suostuivat palvelemaan. Emme osanneet kysyä enempää. Ensisijaisesti Jeesus kutsuu meitä seuraansa, mutta sitten Hän antaa tehtäviä. Pääsiäisen tekstit muistuttavat, että Jeesus tarvitsi aasia ratsastaakseen Jerusalemiin. Profetiat täyttyivät. Hän näki aasin jo etukäteen ja näkee meidätkin. Herra antaa meille sopivia tehtäviä ja varmasti virkojakin.
Kiitos tuestasi
Kun lähdin rukoustyöhön kiertämään ympäri Suomea ja maailmaakin, monet ovet avautuivat siksi, että olin pappi. Media helpotti työn etenemistä. Seurakuntalaiset alkoivat pyytää kirkkoon silloinkin, kun papisto ei syttynyt ajatukselle. “Juntunen tulee tänne vain kuolleen ruumiini ylitse”, jylisi eräs kirkkoherra. Siihen seurakuntalaiset vastasivat tyynesti, että sitä alamme sitten rukoilla. Ovi avautuikin aika nopeasti ja kirkkoherra muutti mielensä. Minulle jäi muodollinen työsuhde kirkkoon. Kirkkoherra Toivanen pyysi minut henkilökohtaiseksi avustajakseen ilman työvelvoitetta ja palkkaetua. Aloin työskennellä vapaan kannatuksen turvin. Kiitos, kun olet tukenut työtäni.
Siunattua kevättä!
Seppo