”Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Davidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:9–14)
Minä olen maailman valkeus
”Kaikkeen ne uskontoa tunkeekin, niin kuin jouluun”, totesi teini kuunnellessaan pelastusarmeijalaisten laulua joulupadan äärellä. Joulun sisältö alkaa hämärtyä. Vauhti kiihtyy kaupoissakin, joulua markkinoidaan yhä aikaisemmin. Paineet joulupuun rakentamiseen kasvavat, arkihuolia on vaikea heittää. ”Mitä te siinä hikoilette, joulupukkihan ne lahjat tuo”, totesi keskimmäinen poikamme 6-vuotiaana. Joulu oli itsellenikin pappina vuoden kiireisintä aikaa. Joka vuosi, kun vierailimme sairaalassa tai vanhainkodissa, tapahtui joulun ihme. Puheeni aikana vanhukset torkkuivat, mutta kirkkokuoron laulaessa tuttuja joululauluja vanhukset heräsivät henkiin ja alkoivat laulaa mukana.
Jeesus syntyi kylmään ja pimeään maailmaan. Syntymä sai aikaan kauheiden tapahtumien ketjun. Luonnehäiriöinen psykopaattikuningas Herodes sai vihiä Jeesuksen syntymästä ja alkoi tapattaa alle 2-vuotiaita poikalapsia. Aikaisemmin hän oli surmannut sukulaisiaan sekä kaikki, jotka uhkasivat hänen valtaansa. Myöhemmin Herodes mestautti myös Johannes Kastajan Herodiaan tyttären pyynnöstä.
Muutamia päiviä sitten tapasin pastori Yrjö Niemen. Hän oli juuri palannut Ukrainasta, jonne hän oli vienyt avustuskuorman. Hän ihmetteli paikallisten iloa ja rohkeutta. Heidät otettiin sydämellisesti vastaan. Yrjö sanoi, että sotaa käyvän maan asukkaat tuntuivat rohkeammilta kuin he itse. Vierailijat palasivat Suomeen suuresti rohkaistuneina. Ukrainalaiset tuntuivat luottavan Jumalaan ja siihen, että taivaallinen sotajoukko auttoi heitä.
Vladimir Putinin sotimista seuratessa tulee raamatunajat mieleen. Hän toimii niin kuin Herodes. Kaikki, jotka ovat uhkana vallalle, hävitetään. Oppositiota edustavat laitetaan vankilaan ja sinne voi päätyä kuka tahansa, syytä ei tarvita. Sotaa vastustavat oligarkitkaan eivät ole turvassa. Heitä putoaa parvekkeelta, myrkytetään tai löydetään hukkuneena. Kuolintavat näyttävät, miten Kremlin valta toimii. Putin lähti vapauttamaan ukrainalaisia natseista, mutta toimii itse Hitlerin tavoin. Venäjän ortodoksinen kirkko on hyvä apuri, joka pyhittää sodan. Sotaa vastustavat papit vaiennetaan tai erotetaan virasta.
Dietrich Bonhoeffer vastusti Hitleriä 12 vuotta, kunnes hänet toisen maailmansodan aikana pidätettiin. Bonhoefferin mielestä ”jos hullu ajaa autolla ihmisten päälle, ajajan kädet on irrotettava ratista.” Hän tiesi hankkeista, joissa Hitler yritettiin surmata. Bonhoeffer vangittiin pari vuotta ennen sodan loppumista. Hän säilytti mielenrauhan ja ilon vankilassakin. Kerrotaan, että muutamat vanginvartijat tulivat uskoon häntä katsoessaan. Bonhoeffer kirjoitti, että kutsuessaan ihmistä Kristus sanoo: ”Tule ja kuole kanssani.” Ihmisen on kuoltava minäkeskeisestä olemisestaan niin hyvine kuin huonoine piirteineen, jotta Kristus voi elää hänessä ja hänen kauttaan. ”Kun ihminen on täysin luopunut siitä ajatuksesta, että hän yrittää olla jotain erityistä, hän heittäytyy Jumalan käsiin.” (Peter ja Joel Halldorf: Uskon todistajat.)
Meille pimeydessä eläville Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12) ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” (Joh. 14:1) Joulu muistuttaa meitä siitä, että valo voittaa pimeyden, ei ole mitään pelättävää. Meille on syntynyt Vapahtaja.
Kiitos tuestasi
Syksyn kirkkotilaisuuksista jäi mieleeni erityisesti vierailu Oulun tuomiokirkkoon. Mietin, miten oululaiset suhtautuvat tapaani rukoilla. Kirkkoherran viereen istui nainen, joka ei ollut saanut päätään käännettyä pitkään aikaan ja kivut olivat kovat. Rukouksen aikana nainen kertoi kuulleensa rusauksen ja lämmin virta kulki niskassa. Hän kertoi kokemuksestaan kirkkoherralle. Ehkä kertomus vaikutti siihen, että minut kutsuttiin heti uudestaan. Tuntui, että Herra itse suositteli ja avasi ovet. Kiitos kun olet tukenut työtäni. Ilman tukeasi työ ei olisi mahdollista. Kaikki perustuu vapaaehtoiseen kannatukseen.
Siunattua joulun aikaa!
Seppo