“Jumala, joka sanoi: “Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.” (2. Kor. 4:6)
Mihin suuntaan kasvan
“Mitä täällä kolistellaan postiluukkua?” huusi kiukkuinen mies perääni, kun nuorena jakelin mainoksia hienostoalueella. Samalla hän lisäsi: “Tiedätkö kuka minä olen?” En tiennyt. Ehkä hän ei tiennyt itsekään. Hän oli oppinut ottamaan valtaa suuren egonsa turvin. Hengellisessä elämässäkin minuus voi kasvaa väärään suuntaan, ”suuri tieto paisuttaa”. Hengellinen ylpeys hiipii salakavalasti. Osaamme puhua nöyrin äänenpainoin, mutta asetamme itsemme toisten yläpuolelle. Raamatussa fariseus kiitteli vilpittömän kiitollisena Jumalaa siitä, ettei ollut publikaanin kaltainen. Hän luotti omaan hurskauteensa, mutta ei tunnistanut oman sydämensä tilaa. Sen sijaan publikaani näki tilanteensa Jumalan edessä oikein. Usein itseään on vaikea tunnistaa. Rukousilloissa olen tavannut paljon ihmisiä, jotka surevat keskeneräisyyttään ja pyytävät nöyrästi, että he voisivat muuttua paremmiksi ihmisiksi. Toiset taas ovat kohtuullisen tyytyväisiä itseensä, mutta heidän mielestään muut ovat hankalia.
Ennen vanhaan sanottiin, että koko kylä kasvattaa lapsen. Nykyään yhteisön vaikutus on vähentynyt. Tilalle on tullut sosiaalinen media, jonka kaikkia vaikutuksia emme vielä tiedä. “Suojelen aikaani ja mieltäni. Osa maailman lahjakkaimmista ihmisistä on tehnyt vuosikymmeniä töitä saadakseen älypuhelimen avulla huomioni. En usko, että olen tarpeeksi vahva ja fiksu vastustamaan sitä”, sanoo historioitsija Yuval Noah Harari Helsingin Sanomien haastattelussa, jota Perttu Pölönen siteeraa kirjassaan Saisinko huomiosi? Pölönen muistuttaa, että monet teknologia-alustojen suunnittelijat eivät antaisi älypuhelinta jälkikasvulleen kovin varhain. Esimerkiksi Bill Gatesin tytär sai kännykän vasta 14-vuotiaana. Kännykkä-sukupolvi keskustelee keskenään uudella tavalla. Pölönen jatkaa, että tässä ajassa elävien lasten ja nuorten käsitykset yhteydenpidosta, ystävyydestä ja yhteisöstä saattavat olla ratkaisevasti erilaiset kuin heidän vanhemmillaan. Ennen vanhaan vanhemmat saattoivat jotenkin kontrolloida keiden kanssa heidän lapsensa olivat tekemisissä tai millaiset asiat heitä kiinnostivat. Nyt ”ystäviä” voi olla ympäri maailmaa. Ihmissuhteet pinnallistuvat ja yksityisyyden suoja heikkenee. Myös saalistajat ovat liikkeellä.
Kristillinen seurakunta on suuren haasteen edessä, kun se yrittää saada some-seuraajan Jeesuksen seuraajaksi. Yksikään sukupolvi aikaisemmin ei ole elänyt tällaisen informaatiotulvan keskellä. Tieto leviää hetkessä. Jokin aika sitten pidimme Elvistä ja rukousta -tilaisuutta. Kuulijoita oli noin 120. Eräs ystäväni, jolla on tuhansia seuraajia somessa, kuvasi tilaisuutta kännykällä ja jakoi videon somessa seuraajilleen. Hetkessä tilaisuuden oli nähnyt 2000 ihmistä. Tekniikka ihmisten tavoittamiseksi on olemassa, mutta herääkö kiinnostus hengellisiin asioihin?
Muutos on mahdollinen
Miljoonat ihmiset ovat muuttuneet kääntyessään Jeesuksen puoleen. Apostoli Paavali taisteli raivokkaasti totuuden puolesta ennen kääntymistään. Hengellinen näkökyky löytyi vasta, kun hän tuli sokeaksi Damaskon tiellä. Totuutta etsivä ja heikkoihin samaistuva filosofi Simone Weil (1909–1943) sanoo: “Jos kääntyy pois Kristuksesta tarkoituksenaan mennä kohti totuutta, ei kestä kauan ennen kuin putoaa Hänen käsivarsilleen. En ole koskaan elämässäni etsinyt Jumalaa. Kristus astui alas ja tarttui minuun.” (Peter ja Joel Halldorf: Uskon todistajat.) Voimme kasvaa lähelle Jeesusta. Henki ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Jeesus sanoo: “Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt. 11:29) Ehkä emme pysty itseämme kovinkaan paljon muuttamaan. Henki auttaa heikkoudessamme ja ohjaa meitä näkemään ristin merkityksen. Armo vapauttaa meidät elämään Jumalan lapsina. Kristittyinä se on meidän syvin olemuksemme. “Armon lapset riemuitkaa — kiitos tuokaa Herralle, pelastuksen tuojalle.” (Virsi 334)
Kiitos tuestasi
“En uskaltanut rakentaa omakotitaloa, koska seurakunnassamme vieraillut saarnaaja kertoi, että venäläiset ovat juuri tulossa.” Näin kertoi minulle katkeroitunut mies yli 30 vuotta sitten. Nykyään kuulen samankaltaisia sanomia. Yllättävää kyllä näiden viestien edessä uskovaiset ovat kaikkein pelokkaimpia. Tieto Jumalan huolenpidosta ei ole kääntynyt rohkeudeksi. Pelko ei poistu käskemällä. Tarvitaan elämää Jeesuksen kanssa, joka poistaa pelon. Kiitos kun olet näinä aikoina tukenut työtämme.
Siunausta kevääseen,
Seppo