Rukouskirje 4/2018: Rikoo on riskillä ruma

Ja Herra sanoi: ”Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä” (Jes. 29:13).

Tähdet, tähdet

”Nyt lopetat sen juopottelun ja laitat pullon korkin kiinni”, ohjeisti vanha rouva kaupan jonossa miesnäyttelijää, joka esitti TV-sarjassa alkoholisoitunutta miestä. ”Mutta sehän on vain minun roolihahmoni”, yritti näyttelijä puolustautua. ”Ei mitään selittelyä, nyt ryhdistäydyt”, jatkoi rouva tuohtuneena. Ei ihme, jos rouvalta todellisuudet menivät sekaisin. Elämää on verrattu teatteriin, jossa tähdet esiintyvät ja yleisö samaistuu heihin. ”Meitä kiehtoo julkisuuden henkilöiden maailman kimallus. Lankeamme huomaamattamme uskomaan menestyksen, nuoruuden ja voiman myyttiin. Keskinkertaiset arkipäiväiset ihmiset muuttuvat näkymättömiksi. Heistä ei kirjoiteta otsikoita, joilla myydään lehtiä suuria painoksia.” (Owe Wikström: Vasta rakkaus antaa merkityksen.) Myös hengellisessä elämässä on tähtikultti ja näyttelijöitä eri rooleihin. Tähdet kutsutaan paikalle silloin, kun halutaan järjestää jokin suuri hengellinen tapahtuma. Tähdet vastaavat sisäpiirin odotuksiin ja vahvistavat heidän uskoaan.

Kun saamme kolhuja elämässä, ne voivat viedä meitä pintaa syvemmälle, näytteleminen loppuu. Laulaja Michael Bublén levyjä on myyty 75 miljoonaa ja arvostettuja Grammy-musiikkipalkintoja on tullut neljä. Hän sanoi Daily Mailin haastattelussa: ”Tämä on viimeinen kerta, kun luen nimeni lehdestä tai annan haastattelun. En myöskään käytä sosiaalista mediaa enää.” Bublé sanoo kyllästyneensä musiikkimaailman egoistisuuteen: ”Se on narsistien juhlaa, aloin murentua.” Syy tähän heräämiseen on se, että hänen 5-vuotias Noah-poikansa on sairastunut maksasyöpään ja isä haluaa olla läsnä pojalleen.

Herätys

Hengellinen herätys riisuu meidät epäaidoista rooleista ja murskaa suuret egot, ainakin joksikin aikaa. Se on Pyhän Hengen työtä. Armon kokeneena emme pysty enää asettumaan toistemme yläpuolelle minkäänlaisen uskonnollisen vakaumuksen nimissä. Herätykselle on ominaista, että meistä tulee ensin syntisiä ja armoa tarvitsevia. Kun uskomme, että ristin työ koskee meitä, pääsemme Jeesus-tielle. Edesmennyt evankelista Hilja Aaltonen sanoi, että Suomeen voisi tulla hengellinen herätys hänen elinaikanaan. No ei tullut. Ennen kuolemaansa hän ehti korjata sanojaan kertomalla, että herätys viipyy, koska narsistiset hengelliset johtajat rakentavat omaa valtakuntaansa. Hilja Aaltosen jälkeen astui julkisuuteen henkilöitä, jotka antoivat ymmärtää, että he olivat juuri näitä Herran valittuja.

Kirkkohistoriassa on ollut useita henkilöitä, jotka ovat eri aikoina vaikuttaneet herätysten syntymiseen. He eivät ole pitäneet itseään minään herättäjinä eivätkä ole kaivanneet julkisuuteen. He ovat kuolleet omille unelmilleen olla suuria. Monet ovat menettäneet kaiken ja kärsineet paljon Kristuksen tähden. Halu toteuttaa Jumalan tahtoa ei ole heissä hiipunut. Oswald Chambers sanoo, että Jumala toimii aina uudella tavalla. Emme voi laittaa Häntä muottiin. Usein herätyksen tuoja on leimattu harhaoppiseksi Jumalan hulluksi ja edellisestä herätysliikkeestä on tullut uuden herätyksen vastustaja. Hengellinen omahyväisyys hiipii salaa ja vaanii meitä kaikkia. Elitismi laittaa ihmiset eriarvoiseen asemaan ja Pyhä Henki poistuu. Azusa-kadun herätyksessä 1900-luvun alussa puolisokea mustaihoinen William Seymour toimi Jumalan välikappaleena. Media kiinnitti huomiota siihen, että tilaisuuksiin osallistuivat yhtä aikaa mustat ja valkoiset, rikkaat ja köyhät. Se oli ennenkuulumatonta.

Vanha pastori tapasi nuoruuden ystävänsä yllättäen kadulla, joka lipsautti: ”Oletpas sinä lihonut, en meinannut tuntea.” ”Suuri tieto paisuttaa”, kuului pastorin nokkela vastaus. Hengellinen paisuminen rumentaa. Vuoden 1980 suosituimmassa kotimaisessa iskelmässä ”Rikoo on riskillä ruma” Mikko Alatalo laulaa hauskasti vakavista asioista ja muistuttaa, kuinka viimeisellä tuomiolla naamarit riisutaan ja “moni tuomiotrikoissa hikoo, kyllä rikoo on riskillä ruma”.

Kiitos tuestasi

Olemme kiertäneet koko syksyn eri puolilla Suomea pitäen Elvistä ja rukousta -tapahtumia. Ne ovat olleet suosittuja ja tuovat paikalle täysin uutta väkeä. Useimmiten paikalla olevat pastorit ovat todenneet, etteivät he tunteneet kuulijoista ketään. ”En ole käynyt kirkossa 20:een vuoteen, mutta nyt oli lähdettävä taksilla kaupungin toiselta puolelta Elviksen tähden, kannatti tulla”, totesi kuulija tilaisuuden jälkeen. Me olemme liikkeellä Kristuksen tähden. Monille Elvis on kuitenkin niin paheellisuuden ruumiillistuma, että he eivät tule paikalle. Elviksen kautta voidaan välittää hyvin syvällistäkin evankeliumia, myös sairaita paranee. Taloudellisesti seitsemän ihmisen liikuttaminen paikkakunnalta toiselle ei ole järkevää, mutta uusien ihmisten saaminen kirkkoihin ja sanan kuuloon on tärkeää. Henkilökohtaisesti rukoilen edelleen ihmisten puolesta, se ei näy julkisuudessa eikä sen arvoa voi mitata näkyvyyden kautta. Kiitos kun tuet työtämme rukoillen ja taloudellisesti. Jumala siunatkoon vaivannäkösi.

Siunattua syksyä,

Seppo