Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. (Fil. 2:3–4)
Kahden kerroksen väkeä
Kerran Suomessa järjestettiin Kuka on Suomen tavallisin ihminen? -kilpailu. Eräs kilpailuun osallistunut suositteli itseään kertomalla olevansa niin tavallinen, että hän on suorastaan erikoinen. Me suomalaiset haluamme olla tavallisia, mutta emme silti halua, että meidät tasapäistetään. Erilaiset ihmiset joutuvat helposti syrjityiksi. ”Liian suuret hampaat, syntyessäin sain. Liian suuret hampaat, muuten tavallinen vain”, laulettiin Jukka Salmisen lastenlaulussa, joka otti kantaa lasten maailmassa tapahtuvaan kiusaamiseen ja syrjintään. Alitajuisesti luokittelemme ihmiset, vaikka emme haluaisikaan. Tiedämme ketkä ovat meidän yläpuolellamme ja ketkä alapuolellamme. Meissä on luokittelulle sisäiset kriteerit. Yhteiskunta on aina ollut eriarvoinen ja kehitys ei ole juuri muuttunut parempaan suuntaan. Oppositioliikkeet kriminalisoidaan ja sananvapautta rajoitetaan.
Joskus tapaa ihmisiä, joilla on kyky pitää kaikkia yhtä arvokkaina. ”Kertokaa, herra Hintsa, onko totta, että Jumala lähetti teidät Etiopiaan?” kysyi eräs lääkäri Aki Hintsan kollega. ”Onhan se totta, mutta Jumala lähetti minut myös Sveitsiin formulalääkäriksi”, vastasi Aki. Usein Akin sydän paloi takaisin Etiopiaan vaikeisiin olosuhteisiin. Hänellä oli kyky hahmottaa olosuhteista riippumatta ihmisen olemus hyvin nopeasti, useimmiten kymmenessä minuutissa. Se oli hänen lahjansa, jota hän sovelsi myös valikoidessaan kuljettajia formulatalleille. Esimerkiksi Lewis Hamilton on tuonut esille, että Akilla oli ratkaiseva merkitys hänen urakehitykseensä.
Hurskaalle ja arvostetulle trappistimunkki Thomas Mertonille oli salaa kasvanut ajatus, että hän oli parempi kuin muut. Eräänä päivänä hän tiedosti kuuluvansa tavallisiin ihmisiin. ”Fourthin ja Walnutin kulmassa, keskellä ostoskeskusta, minut valtasi yhtäkkiä oivallus, että rakastin kaikkia näitä ihmisiä, että he olivat minun ja minä olin heidän, että emme voineet olla vieraita toisillemme, vaikkemme tunteneet toisiamme lainkaan. Tuntui kuin olisin herännyt erillisyyden unesta, valheellisesta itseni eristämisestä omaan maailmaani, kieltäymysten ja oletetun pyhyyden maailmaan…” (Peter ja Joel Halldorf: Uskon todistajat.) Aki Hintsa ja Thomas Merton elivät täysin erilaisissa maailmoissa, mutta heillä oli samanlainen tapa katsoa ihmisiä yhtä arvokkaina, asettumatta heidän yläpuolelleen. Molemmilla oli halu auttaa kaikenlaisia ihmisiä.
Yhteys voi löytyä
Jeesus toivoi, että me olisimme yhtä ja rakastaisimme toisiamme. Kirkon historiassa tämä toive on kuitenkin toteutunut huonosti. Uskontopakkoja ja vainoja on riittänyt ja enemmistöt ovat vainonneet vähemmistöjä. Monet kuuluisat saarnaajat ja teologit ovat ajaneet kristittyjen yhteyden asiaa mutta huonolla menestyksellä. Vaikutusvallasta huolimatta he ovat joutuneet itse vainotuiksi omissa yhteisöissään. William Seymour, Frank Mangs, Lewi Pethrus, David du Plessis ja monet muut joutuivat maksamaan pyrkimyksistään kovaa hintaa. David du Plessis menetti omassa seurakunnassaan pastorin valtuudet ja häntä kiellettiin saarnaamasta monissa helluntaiseurakunnissa. Myöhemmin häntä alettiin ymmärtää ja hän oli omassa kirkossaankin kunnioitettu uraauurtavan toimintansa vuoksi. Du Plessis sai paavi Johannes Paavalilta Benemerenti-mitalin kiitokseksi koko kristikunnan palvelemisesta. Se oli ensimmäinen kerta, kun kyseinen tunnustus annettiin henkilölle, joka ei ollut katolilainen. (Peter ja Joel Halldorf: Uskon todistajat.)
Kerran rukousillan päätteeksi luokseni tuotiin selkäkipuinen ihminen. Seurakunnan ihmiset olivat rukoilleet hänen puolestaan tuloksetta. Rukoillessani hän parani heti. Ainoastaan parantunut oli iloinen, kaikki muut olivat kiukkuisia. Heidän mielestään Jumala oli epäreilu, kun joku sai käyttää armolahjan avulla sellaista valtaa, jota heillä ei ollut. Armolahjoja käyttävää ei pidäkään nostaa erityisasemaan. Armolahjat annetaan armosta ja ne ovat lahjoja, jotka on tarkoitettu ihmisten palvelemiseksi. ”Toimivatko muut papit samalla tavalla kuin sinä?” kysyi edesmennyt isäni, kun olin aloittanut rukoustoiminnan. Hämmästelin kysymystä ja vastasin, etten tiedä. Isäni sanoi: ”Älä sinäkään yritä olla erikoinen.” Ristin juurella olemme kaikki yhtä arvokkaita. Tarvitsemme Vapahtajaa, Jeesusta, joka sovitti syntimme. Meillä kaikilla on mahdollisuus elää Hänen lapsinaan.
Kiitos tuestasi
Korona-aikana rukoustehtävä on ollut poissa julkisuudesta. Työtä on kuitenkin tehty kaikessa hiljaisuudessa, ja olen paljon rukoillut ihmisten kanssa kahden kesken. Kiitos kun olet tukenut työtäni, vaikka sen arvoa on vaikea todistaa. Jeesus sanoi kerran, että autuaat ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.
Hyvää loppukevättä,
Seppo