“Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: “Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: “Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.”” (Luuk. 19:6–8)
Parikymppisenä näin elokuvan Ben-Hur. Eräs kohtaus on syöpynyt syvästi mieleeni. Ben-Hur myydään kaleeriorjaksi. Matkalla hän luhistuu nääntyneenä maahan. Yhtäkkiä joku ojentaa hänelle vesikulhon. Karski roomalainen sotilas huomaa tilanteen ja on menossa ruoskimaan maassa makaavaa. Vesikulhon antaja kuvataan takaapäin ja hän nousee täyteen mittaansa katsoen sotilasta. Sotilas häkeltyy ja kääntyy kannoillaan. Vesikulhon antajan ja Ben-Hurin katseet kohtaavat. Orja saa ihmeellisesti voimia ja jaksaa taas matkata eteenpäin.
Raamatussa Jeesus huomasi tullimies Sakkeuksen puussa. Juutalaisena Rooman virkamiehenä Sakkeus oli tottunut saamaan osakseen vihaisia ja paheksuvia katseita. Ihmiset pitivät häntä kierona ja ahneena miehenä. Monet paikalla olleet ihmettelivät, eikö Jeesus nähnyt, että Sakkeus oli paha mies. Jeesus antoi Sakkeukselle mahdollisuuden ja Sakkeus tarttui siihen heti. Hän oli valmis luovuttamaan puolet omaisuudestaan köyhille ja maksamaan nelinkertaisesti takaisin sen, mitä oli kiskonut.
Luokittelemme usein ihmiset yhteiskunnallisen aseman perusteella. Tiedämme ketkä ovat rikkaita, ketkä köyhiä ja ketkä ovat oppineempia kuin me. Alitajunta arvioi asemamme suhteessa muihin. Vertailu tapahtuu ehkä huomaamatta. Kerran tulin papin puvussa Alppilan kirkon käytävään. Se oli täynnä nuoria ja joku heistä huusi perään: ”Mee vaihtamaan kuteet, sun kanssa ei voi puhua mitään.” Luokittelu tapahtui papin asun perusteella, se oli vieras ja pelottava. Jeesus ei luokittele. Hän ei nuoleskele ylhäisiä, eikä kyykytä köyhiä. Ainoa porukka, joka sai kuulla kunniansa, olivat fariseukset ja kirjanoppineet, jotka edustivat kansakunnan kermaa. Heitä Jeesus syytti tekopyhyydestä. Jeesus on syntisten ystävä.
Nykyään emme näe Jeesusta, mutta Raamattu sanoo: ”Autuaita ovat ne, jotka eivät näe mutta kuitenkin uskovat.” Jos elämme lähellä Jeesusta, alamme nähdä hänet paremmin. ”Tunnen suurta Jumalaa vain vähän. Hän on juuri minut löytänyt.” (Tänään häneen uskon. Säv. Pekka Simojoki, san. Anna-Mari Kaskinen.) Ávilan Teresa (1515–1582) kirjoitti, että hän vietti yli 18 vuotta yrittäen tehdä sovintoa Jumalan ja syntisen elämänsä kanssa. Ávilan Teresan mielestä olemme kovin hitaita luovuttamaan sydämemme Jumalalle. ”Jumala ei koskaan pidätä itseään niiltä, jotka maksavat hinnan.” Ne, jotka tahtovat täyttää Jumalan tahdon, maksavat hintaa päivittäin. Usein toimimme oman päämme mukaan ja pyydämme Jumalaa siunaamaan oman tahtomme.
Joskus Pyhä Henki avaa silmämme näkemään hengellistä todellisuutta. Kun kiertelin työni alkuaikoina Suomea, ihmettelin miten Jumalan voima toimi niin eri vahvuudella eri paikkakunnilla. Vähitellen kasvoi tunnemuisti siitä, miten voima tulee toimimaan eri kirkoissa. Siellä missä Pyhä Henki on vahva, sairaita myös paranee enemmän. En luettele paikkakuntia, koska kivisilläkin pelloilla työtä on tehtävä. Joskus sairaita paranee sielläkin, missä Henki ei ole kovin vahva. Jumala kohtaa meitä aina yksilöllisesti.
Sakkeuksen elämä muuttui täydellisesti, kun Jeesus huomasi hänet puussa. Jeesus huomaa meidätkin, ja kun kutsumme Hänet vieraaksemme, meille käy samoin.
Kiitos tuestasi
Muistelen aikaa, jolloin aloin pitää Elvistä ja rukousta -tilaisuuksia. Uskovien jyrkin siipi sanoutui siitä irti välittömästi. Heidän mielestään Elvis oli liian jumalaton rock’n’roll-mies, jotta tilaisuuksissa voisi tapahtua parantumisia tai uskoon tulemisia. Aika nopeasti sain palautteen naiselta, joka sanoi: ”Paranin parantumattomasta munasarjasyövästä hetkessä Elvistä ja rukousta -illassa Suvelan kappelissa.” Jonkun mielestä Elviksen hengellinenkin musiikki on maallista, koska laulaja on Elvis. Tiukimmat ajattelevat, että kukaan ei voi tulla uskoon, jos Elvistä lauletaan. Jokin aika sitten sain viestin naiselta, joka sai uskon asioihin nihkeästi suhtautuvan miehensä kirkkoon, koska tämä piti Elviksen musiikista. Alttarilla miehen lonkkavika parani ja hän tuli uskoon. Mies kertoi tapahtuneesta monille ihmisille. Elviksen musiikki on ollut oivallinen työkalu tavoittaa ihmisiä, jotka eivät kirkkoon muuten tule. Se on evankelioimisen työkalu. Usein olen saanut palautteen seurakunnan työntekijöiltä: ”Kirkko oli täynnä, mutta en tuntenut ketään läsnäolijoista.” Jos haluamme tavoittaa uusia ihmisiä, pitää löytää oikea kieli. Olen iloinen, että otimme Elviksen musiikin evankeliointikäyttöön. Farisealainen oikeaoppineisuus ja toisten yläpuolelle asettuminen on suurin este herätykselle. Siitä puuttuu Pyhä Henki. Kiitos, kun olet tukenut työtämme.
Siunattua kevättä!
Seppo