”Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle – ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk. 12:49)
Liekkejä on monta
”Jos jättää seurakunnan, uskon liekki alkaa vähitellen sammua”, selitti saarnaaja meille leirinuotiolle kokoontuneille nuorille. Hän havainnollisti opetustaan ottamalla yhden puun erilleen nuotiosta. Odotimme sen sammuvan nopeasti. Kävi kuitenkin toisin, nuotio alkoi sammua ja yksinäinen halko paloi iloisesti. Nähdessään tilanteen saarnaaja yritti sammuttaa halkoa kepillä hakaten. Nuotio kuitenkin sammui ja halko paloi edelleen. Joku nuorista totesi ilkikurisesti: ”Mitä tästä opimme; koko seurakunta voi sammua, mutta siellä voi palaa hengen tuli, joka ei sammu vaikka kuinka hakattaisiin.” Saarnaaja punoitti ja nuoret nauroivat.
Raamatussa tulella on monia merkityksiä, on kärsimykseen liittyvää helvetin tulta ja Jumalan puhdistavaa Pyhän Hengen tulta. Jeesus puhuu itsestään tulen tuojana. Apostoli Johannes kuvaa Jeesusta Ilmestyskirjassa: ”Ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu.” (Ilm. 1:14–15) Tuli on Pyhän Hengen vertauskuva. Ensimmäisenä helluntaina nähtiin: ”Tulenlieskoja kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki puhuttavaksi antoi.” (Apt. 2:3–4) Kirkkohistoriassa kerrotaan, että 1900-luvun alussa Azusa-kadulle hälytettiin palokunta, koska seurakuntatalon yllä nähtiin liekkejä. Palomiehet ihmettelivät liekkejä, jotka eivät polttaneet mitään.
Muutamia vuosia sitten olin menossa pitämään tilaisuutta, kun seurakunnan kirkkoherra soitti kesken matkan ja sanoi kiihtyneenä, että tilaisuus täytyy perua, sillä salama oli iskenyt juuri kirkon torniin ja palokunta yritti sammuttaa paloa. Sanoin, että kun teillä on noin palava kirkko niin jospa tuli syttyisi seurakuntalaisiinkin. Tilaisuus pidettiin seurakuntatalolla.
Tällä hetkellä tilaisuuksia perutaan koronaviruksen tartuntavaaran vuoksi kaikkialla maailmassa. Jospa hätä laittaisi meidät rukoilemaan kammioissa tai pienpiireissä. On sanottu, että vain avuton ihminen rukoilee. Sota-aikana kirkot täyttyivät. Kerrotaan, että seurakunnat olivat palavia ja armolahjatkin olivat käytössä. Maallistuminen tapahtuu vähitellen ja hyvinvoinnin kautta Hengen liekki sammuu. Leonard Ravenhill arvelee, että olemme seurakunnassa usein enemmän huolissamme seurakuntatalon ilmanvaihdosta kuin seurakunnan sisäisestä ilmapiiristä. Toiminta voi näyttää ulkoisesti hyvältä mutta Henki puuttuu. Watchman Nee sanoo: ”Liha on itseriittoinen ja omavoimainen… Jos uskova luottaa itseensä niin paljon, että uskaltaa suorittaa Pyhän Hengen tehtävät lihan voimalla, hän ei kasva hengelliseen aikuisuuteen.” (Watchman Nee: Hengellinen ihminen, osa 1.) .
Jumala käyttää surkimuksia
Kerran rukoilin puhelimessa erään syöpää sairastavan ystävän puolesta. Yleensä hän tunnisti rukouksen aikana Pyhän Hengen voiman ja sanoi kuinka kivut katosivat. Kerran hän sanoi, että nyt ei tunnu mitään ja kysyi, olenko menettänyt voimani. ”Tsemppaa vähän”, hän kannusti. Vetosin Jumalaan sanoen, että täällä nyt yksi surkimus rukoilee ja olet sanassasi sanonut voiman tulevan täydelliseksi heikkoudessa, joten voitko auttaa minua. Ystävä ilmoitti, että kaikki kivut katosivat hetkessä ja kysyi, mitä nyt sanoin Jumalalle, sillä rukous oli tehokkaampi kuin koskaan aikaisemmin. Kerroin hänelle sanoneeni Jumalalle, että täällä yksi surkimus rukoilee. Hän oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi: ”Voisitko aina olla surkimus?” Surkimuksena esiintyvä voi kyllä syyllistyä nöyristelyyn, mutta jos aidosti tunnustamme arvottomuutemme Jumalan edessä, emme yritä mahtailla ihmisille. Saarnaaja Kai Antturi kertoi Billy Grahamin nöyrästi tunnustaneen hänelle Helsinki Mission yhteydessä vuonna 1987, ettei hän ole kovin hyvä saarnaaja, mutta kun hän kehottaa ihmisiä tulemaan Kristuksen luokse he tulevat. Graham näki, että se oli erityinen hetki, jossa Pyhä Henki teki työtään ihmisten sydämissä.
Rakkauden tuli
Jumalaa rakastavat ihmiset suostuvat pienten tekojen tielle. He ovat uskollisia vähässä ja tekevät työtään usein näkymättömästi saamatta siitä kiitosta tai kunniaa ihmisiltä. Rakkauden tuli palaa heissä. Veli Laurentius sanoi: ”Työskennellessäni minulla on tapana puhua Herralle ikään kuin hän olisi aivan lähellä, uhraan Hänelle palvelustyöni ja kiitän Häntä avusta.” (Veli Laurentius: Jumalan läsnäolon harjoitus.) Rakkaus on Jumalan tuli, jonka Jeesus haluaa sytyttää meissä. Hän kutsuu meitä lähelleen, tulta päin.
Kiitos tuestasi
”Koronavirus voi osoittautua historialliseksi käännekohdaksi, joka pakottaa globalisaation peruutusvaihteelle”, kirjoittaa Saska Saarikoski esseessään Pysähdys Helsingin Sanomissa 15.3.2020. Emme oikein tiedä, mitä maailmassa tulee tapahtumaan ja epävarmuus aiheuttaa pelkoa. Jeesus kehottaa meitä olemaan turvallisella mielellä. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä aina maailman loppuun asti. Kehotus ”rukoile ja tee työtä” on hyvä neuvo tänäkin aikana. Evankeliumia on julistettava. Jumala haluaa antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Kiitos kun olet tukenut työtämme. Odotamme uutta rahankeräyslupaa, mutta ehdimme vielä lähettää tämän kirjeen ennen vanhan luvan loppumista. Mikäli uuden luvan käsittely kestää, emme voi pitää tilinumeroa esillä nettisivuilla. Toki tukea voi antaa koko ajan.
Siunatkoon Jeesus Sinua maailman myrskyissä!
Seppo