”Into on hyvä, jos asia on hyvä – näin aina eikä vain silloin kun minä olen luonanne. Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytää oikean äänensävyn! En tiedä mitä teille tekisin.” (Gal. 4:18-20)
Ruusuja ja risuja
Vuoden vaihtuessa on hyvä muistella mitä on tullut tehtyä. Elämäni aikana olen ollut muutamissa rooleissa, joista olen saanut ruusuja ja risuja. Ensin on mainittava joulupukin tehtävät. Rooli on kestänyt yli 50 vuotta. Kerran vuodessa olen toiminut tutuille lapsille joulupukkina. Lapset ovat iloinneet tai pelästyksissään itkeneet, kun joulupukki römeällä äänellä kysyy ”onko kilttejä lapsia?” Kuitenkin häntä on toivottu palaamaan seuraavana vuonna uudestaan. Pääasiassa olen tehnyt työtä rukoilijapappina yli 30 vuoden ajan. Siitäkin olen saanut sekä myönteistä että kielteistä palautetta. Monet ovat kertoneet innoissaan parantumisista, sen sijaan hengelliseen väkivaltaan puuttuminen on jakanut mielipiteitä. Kuluneen vuoden rooli on ollut kaikkein omituisin. Olen saanut laulaa Elviksen hengellisiä lauluja yhtyeessä, jonka nimi on ”Elvis is back” eli ”Elvis on palannut”. Mielestäni Elviksen hengelliset laulut sopivat hyvin kirkkoon rukousiltoihin. Toisten mielestä jumalattoman rokkimiehen musiikkia ei pitäisi esittää lainkaan kirkossa. Näihin kaikkiin rooleihin, joulupukin rooli mukaan lukien, olen astunut hieman pelokkaana mutta työni tehtyä ilo on ollut suuri.
Elvis evankelistana
Elviksen rooliin astuminen rukousillassa vaati itseltäni vähän kypsyttelyä. Muistin edesmenneen isäni sanat, joka kysyi rukoustyön alkaessa: ”Toimivatko muut papit niin kuin sinä?” Kun sanoin, että en tiedä hän vastasi: ”Älä sinäkään yritä olla erikoinen.” Pohdin voisiko Elviksen musiikin avulla tavoittaa niitä, jotka eivät muuten tule kirkkoon. Elvis on musiikkimaailman suurimpia nimiä ja hän on vaikuttanut monien tunnettujen taiteilijoiden uraan. Elviksen musiikin juuret olivat gospelissa. Hän ei päässyt koskaan irti juuristaan ja hänen viimeinen toiveensa oli päästä vielä hengelliselle kiertueelle. Ainoat arvostetut musiikkipalkinnot hän sai hengellisestä musiikista (kolme Grammya kahdesta Lp-levystä). Syksyn aikana huomasin, että tavoitimme aivan uuden kuulijakunnan, joka tuli kuuntelemaan Elvistä ja ihmettelemään rukousta. Illan lopussa monet tahtoivat tulla rukoiltaviksi. Kun saimme palautteena, että Elvis oli ”äänellisesti läsnä” huomasimme, että hänen musiikkinsa koskettaa syvästi. Elvis-tilaisuuksien tarkoitus onkin houkutella uusia ihmisiä kirkkoon sanan kuuloon. En ole tottunut siihen, että konsertin jälkeen saa aplodit. Niihin ei kuitenkaan pidä kiinnittää liikaa huomiota. Vanhus Porfyrios puuhuu kirjassaan Rakkauden haavoittama kanttoreista ja laulajista, jotka esiintyvät omaksi kunniakseen eivätkä anna kunniaa Herralle. J. S. Bach merkitsi kaikkiin sävellyksiinsä, että ne on tehty Jumalan kunniaksi. On ymmärrettävää, että kuulijat osoittavat suosiota muusiikin esittäjille, sehän on arvostettavaa taidetta. Sen sijaan puheille ei ole tapana taputtaa olivatpa ne miten hyviä tahansa.
Evankelioimistyötä tekevät ymmärtävät, että on löydettävä oikea kieli kuulijoiden saavuttamiseksi. Kun Paavali puhui Areopagilla tuntemattomasta jumalasta, hän ei käyttänyt uskonnollista kaanaan kieltä vieraiden ihmisten edessä, vaan pyrki puhumaan ymmärrettävästi. Paavali yritti olla kreikkalaisille kreikkalainen ja juutalaisille juutalainen voittaakseen heidät Kristukselle. Elviksen musiikki puhuu sitä kieltä, jota hänestä pitävät ymmärtävät.
Rukous on tärkeintä
Elvistä ja rukousta on oudoin yhdistelmä missä ikinä olen ollut mukana, ehkä myöskin hauskin. Ryhmän kanssa esiintymiseen liittyy paljon iloa. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja jokainen on tärkeä. Konsertin jälkeen pidän yleensä puheen ja kutsun ihmisiä alttarille rukoiltavaksi. Monille rukous on Elvis-tilaisuuksissa aivan uusi kokemus. Rukous koskettaa syvältä ja voi parantaa vaikeistakin sairauksista. Se on näkymätöntä Jumalan työtä, joka tulee näkyväksi, kun ihminen kertoo parantumisestaan. Ihmisiä ei pidä houkutella kirkkoon vain siksi, että saadaan heidät ylittämään kirkon kynnys. Evankeliumin sisältö on tarjottava siinä muodossa, että se vie kuulijan ristin juurelle ja armon osallisuuteen. Evankelioinnissa ei pidä tyytyä pelkästään kuulijoiden viihdyttämiseen. Kun yritetään tavoittaa Kristukselle uusia ihmisiä, rukous on olennaisen tärkeä. Ihmisten sieluista taistellaan. Elvis-tilaisuuksienkin puolesta on rukoiltava tosissaan. Paine niissä on kovempi kuin tavallisissa rukousilloissa. Tietysti jatkan tavallisten rukousiltojen pitämistä ja ne ovat monilla paikkakunnilla paljon suositumpia kuin työläät Elvis-tilaisuudet. Eniten käytän aikaani rukoilemalla ihmisten kanssa kahden kesken. Rukous on sielun hengitystä. Se pitää minut hengissä ja Hengessä ja on itsellenikin tärkeää.
Kiitos tuestasi
Elvis is back-yhtye laulaa viisiäänisesti kitaroiden ja pianon säestyksellä. Yhtyeeseen kuuluvat: Johannes Österlund (laulu ja kitara), Heidi Tuikkanen (laulu ja piano), Joska Mehto (laulu), Juha Kuivanen (laulu) ja Kim Ekblom (kitara). Tällaisen joukon liikutteleminen äänentoistolaitteineen ja miksaajineen on aika työlästä ja kallistakin. Usein meille sanotaan, että työ on arvokasta mutta se vaatii myöskin varoja. Kaikki toimintamme on vapaaehtoisen tuen varassa. Olemme kiitollisia Sinulle, joka haluat tukea työtämme.
Siunattua vuoden alkua!
Seppo Juntunen