”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:4–5)
Tahdotko tulla terveeksi?
Kerran edesmennyt johtava sairaalateologi Erik Ewalds joutui itse sairaalaan. Yöllä hän heräsi siihen, että Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Erik ei osannut vastata. Seuraavana yönä sama kysymys toistettiin ja myös sitä seuraavana. Viimeisellä kerralla Erik ymmärsi, mitä se saattoi hänen kohdallaan merkitä. Hänen piti luovuttaa elämänsä Jeesukselle syvemmin ja luopua ura-ajattelusta. Vastoin lääkäreiden ennusteita hän tuli terveeksi muutamassa päivässä. ’Tahdotko tulla terveeksi’ tuntuu oudolta kysymykseltä. Kukapa ei haluaisi. Olemme valmiita uhraamaan aikaa ja rahaa terveytemme hyväksi. Jeesus kysyi tämän kysymyksen Betesdan lammikolla mieheltä, joka oli sairastanut 38 vuotta. Jeesus ei kysynyt miehen uskoa, eikä mies edes tiennyt kuka Jeesus oli. Lammikolla oli monia sairaita, mutta vain yksi parannettiin. Jeesus toimii suvereenisti niin kuin haluaa.
Tuttavani meni jumalanpalvelukseen uteliaana, sillä sunnuntain aiheena oli Jeesus parantajana. Saarnassa todettiin, että Jeesus todella aikoinaan paransi sairaita, mutta puhuja korosti, että nykyään Jeesus ei toimi niin. Rukouksella parantamista pidetään usein lääkäreiden työhön puuttumisena. Erik Ewalds puhui kerran aiheesta ’Minne sairaiden puolesta rukoileminen unohtui?’ Luennon jälkeen kiukkuinen kuulija tuli sanomaan hänelle: ”Etkö tiedä, että olemme antaneet sen lääkäreille?” Jo 400-luvulla kirkkoisä Augustinus arveli, että sairaiden parantaminen liittyy vain alkuseurakunnan toimintaan. Hänen luokseen tuli kuitenkin ihmisiä, jotka kertoivat useista parantumisista. Augustinus kirjoitti kirjan Peruutuksia, jossa hän myönsi erehtyneensä. Jos sanotaan, että Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, eikö Hän toimisi tänäänkin samalla tavalla?
”Voimme olla kiitollisia Jumalalle lääkäreistä. Heidän ammattinsa on ammateista jaloimpia, sillä monet heistä pyrkivät tekemään kaiken voitavansa helpottaakseen ihmiskuntaa vaivaavia kärsimyksiä. Jeesus itse on kuitenkin paras lääkäri. Jeesuksen menetelmä on aivan toisenlainen kuin lääkärien. Jeesus parantaa Pyhän Hengen kautta. Kun Hän parantaa, se tuo mukanaan todellisemman siunauksen kuin lääkäreiden avulla saatu paraneminen.” (Andrew Murray: Ikuisen ihmettelyä.)
Kirjassaan Harhaanjohtajat Terho Miettinen ja Raija Pelli lyttäävät tieteen nimissä ja asiantuntijoiden suulla kaikki parantaja-evankelistat. Yhtäkään ihmeparantumista ei ole ikinä tapahtunut. (Terho Miettinen, Raija Pelli: Harhaanjohtajat. Vahvassa uskossa.) Miten joku voi pitää vuosikymmeniä suuria parantumiskokouksia, jos niissä ei koskaan tapahdu yhtään mitään? Tilaisuuksiin osallistujia ei kannata leimata helposti höynäytettäviksi, jotka saavat lähteä pettyneinä kotiinsa. Esimerkiksi Kathryn Kuhlmanin tilaisuuksissa oli mukana paljon lääkäreitä, korkeasti oppineita teologeja eri kirkkokunnista ja kriittisiä tiedemiehiä. Ihmeparantumisista raportoitiin kuitenkin jatkuvasti. Kaikkiko huijausta? Ei ihme, että ihmeparantumisia kritisoivat saivat kiukkuisen palauteryöpyn. Turha uhriutua. Tuskin olen ainoa, joka saa paljon palautetta parantumisista. Muutamia voi katsoa vaikka Rukouspalvelu ry:n Ovella-ohjelmista. Toisin kuin Miettinen ja Pelli väittävät, parantumiset eivät vaadi suuria areenoita, vaan ihmisiä paranee kahden kesken rukoiltaessa.
Kristillisessä parantamistyössä parantumisen pitäisi perustua siihen, mitä Jeesus teki ristillä: ”Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” Ristillä Jeesus kantoi syntimme ja sairautemme. Jeesus ei ainoastaan kuollut puolestamme, vaan kutsuu meitä seuraansa ristin tielle. ”Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” (Room. 12:1)
Joitakin vuosia sitten nuori mies yllättyi seurakunnan lähettämästä kirjeestä. Se oli tarkoitettu hänen omaisilleen ja siinä otettiin osaa hänen kuolemansa johdosta. Tuohtuneena mies soitti seurakuntaan ja kertoi olevansa ylösnoussut ja täysissä ruumiin voimissa. Syntyi hämmennys. Asia selvisi: mies oli eronnut kirkosta, mutta hänet oli sinä päivänä erehdyksessä merkitty kuolleeksi. Jeesuksen ylösnousemusta lienee mahdotonta todistaa, vaikka hauta oli tyhjä. Miljoonat ovat kuitenkin kohdanneet ylösnousseen Kristuksen. Pääsiäisliturgiassa lauletaan: ”Jeesus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.” Ylösnoussut kutsuu meitä seuraansa. Seura tekee kaltaisekseen, parantaa.
Kiitos tuestasi
Miettinen on oikeassa siinä, että monet parantajat ovat olleet persoja rahalle. Ahneus on usein tuhonnut heidän uransa. Seitsemän kymmenestä maailman rikkaimmasta saarnaajasta tulee Nigeriasta. Uskolla parantaminen voi olla miljardibisnes. Vääriä profeettoja riittää ja ihmeitäkin tapahtuu. Miettinen pohtii, miksi kukaan parantajista ei pidä yksityisvastaanottoa, joka olisi Miettisen mielestä taloudellisesti kannattavaa. Olen rukoillut ihmisten puolesta vuosikymmeniä kahden kesken. Rukous ei maksa mitään, se on ilmaista. Nykyään suurin osa rukoiltavista on syöpää sairastavia. Näen ihan hyviä tuloksia heidän kanssaan. Usein se merkitsee päivittäistä sitoutumista vuosien ajan. Yksityissairaalahoidot ovat superkalliita, eikä tavallisella ihmisellä ole niihin varaa. Aina silloin tällöin myös lääkärit pyytävät rukousta. Työtäni kannattavat ihmiset, jotka näkevät sen kannattamisen arvoiseksi. Kiitos kun olet tukenut työtäni.
Siunattua kevään odotusta!
Seppo