“Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.” (2. Kor. 4:16–18)
Elänkö ulkoa vai sisältä päin?
”Me aiotaan elää railakasta elämää loppumetreille saakka. Sitten me tehdään parannus ihan viime metreillä ja Jumalan on otettava meidät taivaaseen ristin sovitustyön tähden. Pelastutaan viime tingassa niin kuin ryöväri ristillä ja saadaan hyvä elämä tässä ajassa ja ikuisuudessa.” Tähän tapaan seurakuntanuoret evästivät minua elämäntavastaan nuorten illassa. Samalla he ihmettelivät, miksi olen sitoutunut ankeaan papin elämään jo niin nuorena. Joskus on sanottu, että nuorena viihtyy enemmän diskossa ja vanhempana taas askossa.
Søren Kierkegaardin (1813–1855) mielestä nuorten bilettäminen ja pikkuporvareiden mammonanpalvonta eivät juuri sittenkään eronneet toisistaan niin paljon kuin voisi luulla. Molemmat rakastavat kellaria kotinaan ja loukkaantuvat verisesti, jos heille ehdotetaan muuttamista ylempiin kerroksiin. Sekä juhlintaa kaipaavat nuoret että hyvinkin yhteiskunnassa menestynyt vanhempi väki hylkäävät itsensä suuntautumalla ulkonaiseen elämään. He ovat kuin hyrriä, jotka lakattuaan pyörimästä kaatuvat kyljelleen. Varovasti molemmat kyselevät, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen iäisyydessä. Kierkegaardin kritiikin kohteeksi joutui myöskin Tanskan kirkko pappeineen ja seurakuntalaisineen. Hän vertasi heitä uimareihin, jotka eivät halunneet mennä veteen, mutta pitivät itseään kelpo uimareina. Jumala taivaassa ei kuitenkaan tee yhteistyötä kristittyä leikkivien kanssa. (Torsti Lehtinen: Søren Kierkegaard. Intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi.)
Kierkegaardin mukaan uiminen matalikolla kahlaajien joukossa ei myöskään kerro kovin suuresta uskosta. Tosikristitty uskaltaa uida vaikka 70 000 sylen syvyisessä vedessä ja monien peninkulmien päässä rannasta, kaukana inhimillisestä avusta. Kristityn kuuluu myös kärsiä Kristuksen tähden. Suostumalla kärsimykseen löytää myös ilon. Näin kristitty ei kärsi hampaat irvessä vaan iloiten, ja tietää sen jollakin tavalla kääntyvän hyväksi. (Torsti Lehtinen: Søren Kierkegaard. Intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi.) Kun Kierkegaardia lukee, ei ole varma kuuluuko kahlaajiin vai uimareihin. Raamattu kehottaa meitä hakeutumaan Hengen ohjattaviksi, mutta ulkoinen ja sisäinen maailma ovat jatkuvasti jännitteessä keskenään. Jokainen sukupolvi joutuu aloittamaan alusta, kehitys ei siirry eteenpäin seuraavilla sukupolville.
”Ihminen luulee pienten turhanpäiväisten asioiden, rahan ja yhteiskunnallisen aseman ja tavaroiden keräämisen tyydyttävän hänen sisäisen kaipuunsa. Jospa muistaisimme tyhjiin rauenneiden odotusten tuottaman pettymyksen.” (Wilfrid Stinissen: Tänään on Herran päivä. Teksti vuoden jokaiseksi päiväksi.) ”Älkäämme käykö kauppaa Jumalan kanssa ja miettikö, mikä maksaa meille vähiten ja tuo meille eniten lohdutusta. Pyrkikäämme vain kieltämään itsemme, etsikäämme vain ristiä. Rakastakaamme ja eläkäämme vain rakkauden kautta.” (François de Fénelon: Fénelonin kirjeet. Ohjeita hengellisen elämän syventämiseksi.).
Rakkaus voi muuttaa
Edesmennyt lääkäri Aki Hintsa halusi opastaa ihmisiä ohjautumaan sisältä päin, coresta käsin. Siitä tuli hänen elämäntehtävänsä ja hän joutui itsekin puntaroimaan monta kertaa omia opetuksiaan. Usein hän koki olevansa kuin valmentaja, joka kehotti tekemään niin kuin hän sanoo, mutta joka ei itsekään toteuttanut neuvojaan. Neuvojen antaminen on helppoa mutta toteuttaminen vaikeaa. Miten voimme ohjautua sisältä päin? ”Siinä se makasi kuin sika divaanilla”, sanoi lääkärituttavani katsellessaan menestynyttä ja korkeasti koulutettua, alkoholisoitunutta ystäväänsä. Mitkään raittiusohjelmat tai neuvot eivät menneet perille. Muutamaa vuotta myöhemmin tuttavani tapasi miehen täysin raittiina ja hyväkuntoisena. ”Mitä sinulle on tapahtunut?” lääkäri kysyi. ”Löysin elämäni naisen, rakkauden, jossa minut hyväksyttiin omana itsenäni.” Tuttavapiirissäni on raitistuneita alkoholisteja. Monet heistä ovat raitistuneet tullessaan uskoon. Jumalan rakkaus muuttaa meitä.
Seurakuntanuorille vastasin, että heidän juhlimisensa on rakkauden etsintää ja rakkautta kannattaisi etsiä rakastavasta Jumalasta. Vastaukseni horjutti hieman heidän ajattelutapaansa. Ainakin he olivat ymmärtävinään paremmin omaa näkökulmaani.
Kiitos tuestasi
”Haluaisin olla rikas ja kuuluisa mutta kuitenkin nöyrä ja vaatimaton”, sanoo Eppu sarjakuvassa Tenavat. Vieressä seisova Jaska Jokunen toteaa: ”Onnea yritykselle.” Emme voi palvella Jumalaa ja mammonaa, kehottaa Raamattu. Hengellinen liiketoiminta on vaikea laji. Alamme pitää suuria rahavirtoja helposti Herran siunauksina ja nostammekin rahan jumalaksi. Voimme puhua sisäisen elämän muuttumisesta, mutta mietimme vain voiton maksimointia. Fariseukset ja kirjanoppineet elivät täysin ulkokultaista elämää niin kuin Jeesuskin totesi. Ihmiset pitivät heitä kuitenkin hengellisinä johtajinaan. Maallinen menestyminen ei ole merkki Jumalan siunauksesta. Omastaan jakaminen kertoo rakastavasta sydämestä. ”Minkä teette yhdelle näistä vähimmistä veljistä, sen te teette minulle.” Kiitos kun olet tukenut työtäni, toivottavasti kirkot avautuvat pian ja pääsemme taas kierrokselle.
Hyvää syksyn jatkoa,
Seppo