“Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18)
“Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.” (2. Kor. 4:16)
Hiljaa hyvä tulee
”Anna sinäkin elämäsi Jeesukselle”, kehottaa edessäni istuva mies onnetonta vierustoveriaan herätyskokouksessa. Yhdessä he lähtevät alttarille. Onneton mies palaa alttarilta yhtä onnettomana kuin oli sinne lähtenytkin. Hän kohtaa kirkon käytävällä miehen, joka ei nähnyt alttarilla käyntiä. ”Anna sinäkin elämäsi Jeesukselle”, tämä kehottaa. ”Se on jo antanut”, selvittää vieruskaveri. ”No kun ei näytä siltä”, toteaa toinen kehottaja. Nuorena kuulin monia uskoontulotarinoita, joissa suuri muutos oli tapahtunut hetkessä. Mieleenpainuvin oli Nicky Cruzin kääntyminen pahamaineisen jengin johtajasta Kristuksen seuraajaksi David Wilkersonin toiminnan ansiosta. Usein suuren muutoksen kokeneet saivat merkittävän aseman seurakunnassa ja heitä kierrätettiin ympäri maata kertomassa uskoon tulostaan. ”Kai tässä jotakin hamppua olisi pitänyt polttaa, jotta saisi äänensä kuuluviin”, totesi hiljaista elämää elänyt seurakuntalainen.
Useimmiten muutos tapahtuu vähitellen myöskin niiden kohdalla, joilla on ollut voimakas uskoontulokokemus. Usko voi myös kadota, vahvistua tai muuttua hengelliseksi ylpeydeksi, jolloin ihminen asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Uskoontulokokemus voi puuttua ja silti ihmisestä kasvaa vahva Kristuksen seuraaja. Dietrich Bonhoeffer todisti halustaan seurata Kristusta ensimmäisen kerran julkisesti, kun koulun opettaja kysyi oppilailta tulevaisuuden suunnitelmista. Punastellen Bonhoeffer kertoi alkavansa opiskella teologiaa. Opettaja tunsi vastauksesta myötähäpeää ja muut oppilaat hymähtivät pilkallisesti. ”Liberaalissa Bonhoeffer-piirissä jokaisella on vapaus valita mitä haluaa tehdä. Ja suvussa on pappeja, jopa piispoja. Jostakin syystä tuntuu siltä, että ei ole yhtä hienoa tulla papiksi Saksan luterilaisessa kirkossa kuin tulla lääkäriksi, tutkijaksi, muusikoksi tai poliitikoksi.” (Ylva Eggehorn: Valoon ja vastuuseen: antaumus ja vastarinta: kirja Etty Hillesumista ja Dietrich Bonhoefferista.)
Samaisessa kirjassa Ylva Eggehorn vertaa Bonhoefferia juutalaiseen naiseen Etty Hillesumiin, joka eli Hitlerin miehittämässä Hollannissa. Etty oli kirjailija ja villikkoelämää elävä filosofi. Hän alkoi pitää hiljaisia hetkiä itsensä kanssa ja löysi sisältään Jumalan. Hänestä kasvoi rohkea kristitty, joka siirrettiin Auschwitzin keskitysleiriin. Pari kuukautta ennen kuolemaansa hän kirjoittaa elävänsä katkeamattomassa yhteydessä Jumalaan: ”Jumala on turvassa minun kanssani”, hän sanoo. Erilaisista lähtökohdista huolimatta Bonhoeffer ja Hillesum päätyivät samanlaisiin mielipiteisiin elämästä ja sen hetkisestä aikakaudesta. Molemmat olivat rohkeita kuoleman edessä ja näkivät, mitä maailmassa tapahtui.
Tärkeintä on rakkaus
1700-luvulla elänyt teologi, metodismin perustaja John Wesley saarnasi evankeliumia 35 vuotta ennen kuin hän itse uskoi Jumalaan. Kuunnellessaan saarnaa Lutherin Roomalaiskirjeen esipuheesta Wesley tunsi sydämensä oudosti lämpenevän. Hän piti tätä hetkenä, jolloin hän otti armon vastaan.
”Missiosi alkaa nyt. Kaikki, mitä on tähän saakka tapahtunut, on tietyllä tavalla esivalmistelua siihen, mikä on kaikista tärkeintä. Se alkaa nyt. Ole valmistautunut siihen, että se minkä takia olet tähän maailmaan syntynyt, se alkaa nyt.” (Oskari Saari, Aki Hintsa: Tänään olen elossa. Kuolevan miehen päiväkirja.) Tällaisen kehotuksen Aki Hintsa kuuli sairastaessaan syöpää, eikä elinaikaa luvattu juuri lainkaan. Aki oli luvannut 17-vuotiaana nuorukaisena Jumalalle, että jos hän pääsee lääketieteelliseen tiedekuntaan, hän elää Jumalan tahtoa noudattaen. Elämän loppuvaiheessa hän sai Jumalalta tehtävän kirjoittaa hengellisestä coresta, ytimestä. Oskari Saari kirjoittaa postuumisti Akin päiväkirjan mukaan ja toteuttaa Akin missiota.
Monen kohdalla rakkaus Jumalaan on saanut aikaan suuren muutoksen elämässä. Usein rakkaus on syntynyt kaikessa hiljaisuudessa tai joskus se on tapahtunut hetkessä. Kasvu ihmisenä on lähtenyt käyntiin. Tänään olen oppinut vain tämän verran, en tiedä onko siitä kenellekään hyötyä, evästää Henri Nouwen kuulijoitaan. Ristin ryöväri ei ehtinyt muuttaa elämäänsä, mutta sai ikuisen elämän Jeesuksen kanssa. Tärkeää on lähteä Jeesus-tielle. Muutos tapahtuu automaattisesti, seura tekee kaltaisekseen.
Kiitos tuestasi
1800-luvulla elänyt Yrjö Müller perusti monta orpokotia. Ihmeellisintä oli, että hän ei ilmaissut taloudellisia tarpeita koskaan julkisesti. Kerran erääseen hankkeeseen tarvittiin kipeästi rahaa. Müller rukoili neljä päivää ja neljäntenä päivänä ilmestyi ihminen rahojen kanssa sanoen: ”Neljä päivää sitten tunsin kehotuksen tuoda Teille rahaa, mutta en päässyt heti, kun olin matkoilla.” (E.M. Bounds: Rukouksen mahdollisuudet.) Omaa työtään ei pitäisi liiaksi esitellä, sanoo Oswald Chambers. Siihen kuitenkin usein sortuu hakiessaan kannatusta työlleen. Ainakin itse olen joutunut usein vetoamaan kannattajiini. Kiitos kun olet tukenut työtämme myös näin korona-ajan hiljaisuudessa. Usein arvellaan, että vain julkisuudessa tapahtuva työ on merkittävää. Hengellisessä kentässä tärkeä työ tapahtuu hiljaisessa rukouksessa.
Siunattua syksyä,
Seppo