”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:6–7) “Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” (Apt. 17:27–28)
Mielenrauhaa etsimässä
”Kun pääsee kentälle, elämä väistyy syrjään. Ongelmat kaikkoavat. Kaikki katoaa”, sanoi edesmennyt jalkapalloilija Diego Maradona. (Erkka V. Lehtola: Tarina suuresta rakkaudesta HS 27.11.2020.) ”Diego oli yksi jalkapallohistorian parhaista pelaajista sekä koko urheiluhistorian tunnetuimpia henkilöitä. Samalla hänellä oli koko elämänsä ajan ongelma hallita omaa elämäänsä”, muistelee Jari Litmanen. (Jari Litmanen: Maradona oli minulle suurin pelaajaidoli”. Unibetin tiedote 25.11.2020.) Diego Maradonaa muistelevassa esseessään Erkka V. Lehtola kyselee, voisiko meillä jokaisella olla oma kenttä, jossa arjen huolet väistyvät ja jossa on hyvä olla.
Varmasti urheilu tarjoaa meille monille huolettomia hetkiä. Yritämme löytää ”kenttää”, jossa murheet eivät rasita. Elämäntaitokirjallisuutta ja opettajia riittää joka elämänalueelle. Saku Tuominen listaa keinoja, joilla voisi säilyttää mielenrauhan epävarmuuden keskellä. Hänen neljännentoista kirjansa nimi on Kaikki on hyvin – Riippumatta siitä miten kaikki on. Kirjailija tunnustaa valinneensa aiheen siksi, että hänestä itsestään tuntui päinvastaiselta. Kirjan ydinoivallus liittyy sen hyväksymiseen, että jokaiselle tapahtuu ei-toivottuja asioita. Elämä ei koskaan mene niin kuin kuvittelet. Kärsimyskin kannattaa hyväksyä, ettei epäoikeudenmukaisuuden tunne iske jokaisessa käänteessä. (Janne Villa: Kaikki on yllättävän hyvin. Askel 12/2020.)
Olisiko rukouksesta apua?
Kristillinen kirkko on selviytynyt ankeista ajoista ja vainoista rukouksen avulla. Rukous on kommunikaatiota Jumalan kanssa. Usein rukouksen tietä viitoittavat ovat itse joutuneet ahtaalle. Kun Madame Guyon (Jeanne-Marie Bouvier de la Motte-Guyon) kirjoitti 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa kirjansa Syvempään Jumalan tuntemiseen, hänet tuomittiin kirkon ja valtiovallan taholta pahamaineiseen Bastiljin vankilaan. Myöhemmin hänen kirjastaan saivat elämänohjeita muun muassa herättäjät John Wesley, kreivi Zinzendorf ja Watchman Nee, joka käännätti kirjan kiinan kielelle. Madame Guyon löysi olosuhteista riippumattoman ilon ja rauhan. Hän kehotti yksinkertaisesti ihmisiä antautumaan Jumalan tahtoon ja näki, että hänen vankilavuotensakin kuuluivat Jumalan suunnitelmaan: ”mä tahdon elää vankina, kosk’ miellyttää se Sinua”.
”Uskovaiset puhuvat rukouksen voimasta, mutta heistäkään kaikki eivät usko, että sillä olisi todellisia seurauksia”, kirjoittaa rukouksesta apua saanut kirjailija Ata Hautamäki mielipiteessään Kirkko ja kaupunki -lehdessä (Ata Hautamäki: Onko toivomus rukous? Kirkko ja kaupunki 3.12.2020). ”Eihän näistä silmistä näin hyviä pitänyt tulla”, sanoi silmälääkäri evankelista René Laulajaiselle, joka oli vaarassa sokeutua silmään menneen bakteerin vuoksi. Näöntarkastuksessa René näki aluksi kolme suurinta kirjainta. Lääkäri onnitteli häntä siitä, ettei hän ollut vielä sokeutunut. Aloin rukoilla yhdessä Renén kanssa puolen vuoden ajan joka päivä. René tunsi rukouksen aikana lämpöä silmissään. Toisessa näöntarkastuksessa näkö oli tarkentunut kahdestakymmenestä prosentista kolmeenkymmeneen prosenttiin. Lääkäri piti tulosta erittäin hyvänä. Lopputarkastuksessa René näki 85:n kirjaimen taulusta 83 kirjainta. Lääkäri oli ymmällään. René sanoi lääkärille, että silmien puolesta oli rukoiltu joka päivä ja kysyi, oliko siitä ollut apua. Lääkäri totesi, ettei tätä tulosta mikään muu voinut selittääkään ja että rukous kannattaa aina.
Jeesus ei tullut tuomaan vain iloa ja rauhaa, vaan hän tuli Vapahtajaksemme. Kysymys on Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16). Olemme syntisiä ihmisiä ja Jeesus sovitti syntimme ristillä toteuttaen Jumalan tahdon. Tuskin koskaan ymmärrämme tämän rakkauden syvyyttä, mutta se on ilosanoma, evankeliumi meille tänäkin jouluna.
Köyhä Jeesus
Kuluneena syksynä olin siunaamassa korttelia, jonne suunnitellaan luksushotellia. Tähän majataloon Jeesus oli tervetullut. Siunatessani mietin, olenko rikkaan Jumalan rikas opetuslapsi, jota siunataan entistä suuremmalla menestyksellä, vai köyhän Jeesuksen seuraaja. Valinta vaikuttaa identiteettiin ja toimintatapaan. Charles de Foucauld (1858–1916) erosi luostarista elääkseen vieläkin köyhempänä. Hän tahtoi samaistua kaikkein köyhimpiin eläessään Algerian autiomaissa. Elinaikanaan hänellä ei ollut yhtään seuraajaa. Hänen elämänsä ilmensi Jumalan rakkautta, joka sulki kaikki syliinsä. Hän käänsi evankeliumit paikalliselle kielelle ja ystävystyi musliminaapureittensa kanssa. ”Elä kuin saattaisit kuolla tänään marttyyrina”, hän kirjoitti eläessään. Vihamieliset tuaregit tappoivat hänet vuonna 1916, kun ensimmäinen maailmansota kiristi ranskalaisten ja arabien välejä. Kuolemansa jälkeen hän on saanut tuhansia seuraajia, jotka ovat perustaneet kaksi järjestöä, Jeesuksen pikkuveljet vuonna 1933 ja Jeesuksen pikkusisaret vuonna 1939. (Peter ja Joel Halldorf: Uskon todistajat.) Jeesuksen seuraajina olemme Hänen kanssaan ristin tiellä. Emme tiedä minne tie vie, mutta Jumala, Immanuel, on meidän kanssamme. Saamme heittää arkihuolemme Hänen päälleen.
Kiitos tuestasi
Kysymys rahasta ja uhraamisesta on ollut vaikea alkuseurakunnan ajoista asti. Alkuseurakunnassa pidettiin kaikkea omaisuutta yhteisenä. Puhallettiin yhteen hiileen. Katolinen kirkko keksi myydä aneita sielun pelastukseksi. Rikkaat menestysteologit suosittelevat sijoittamista taivaaseen eli jos tuet heidän toimintaansa, saat monin verroin enemmän itsekin. Varmaan alkuseurakunnallinen malli on eniten raamatullinen. Jeesuksella oli ympärillään ihmisiä, jotka tukivat Häntä hänen kiertäessään opetuslasten kanssa. Toiminta tarvitsee tukijoita. Korona-aikana ei ole juuri ollut tilaisuuksia ja olemme tehneet Ovella-ohjelmia, joista yhdessä on nähtävänä Renénkin tarina. Olen tavannut paljon rukousta pyytäviä henkilökohtaisesti ja rukoillut puhelimessa siinä määrin, että olen operaattorin mielestä eräs Suomen eniten puhelimessa olevia ihmisiä. Kiitos kun olet tukenut toimintaamme.
Siunattua joulun aikaa!
Seppo