“Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri.” (Luuk. 9:48)
Kerran luokseni tuli mies, joka pyysi, että rukoilisin hänelle suurten tekojen armolahjaa. Kysyin, eikö pienten tekojen lahja kiinnostaisi. Ei kuulemma kiinnostanut. Hän halusi tehdä suuria Herralle ja tulla samalla itsekin merkittäväksi. Miehen mielestä suuret teot kirkastaisivat Herraa eniten. Nuorena ajattelin, että suuria kristittyjä ovat ne, jotka pitävät tilaisuuksia suurilla areenoilla ja käännyttävät tuhansia uskoon. Opiskeluaikoina eräs opettajamme sanoi meille, että opiskelujen jälkeen tarvitsemme jonkin verran pois oppimista saamastamme tiedosta. Nykyään näen selvemmin, että todellisia kristittyjä ovatkin usein ne, jotka eivät pidä kovin suurta ääntä itsestään. Jeesukselta kului kolmisenkymmentä vuotta puusepän hommissa. Hän varmaan rakasti hiljaista elämää, eikä kukaan voinut aavistaa, että Jumalan poika työskenteli kaikessa rauhassa Joosefin apulaisena.
”Onko täällä syntynyt suurmiehiä?” kysyi turisti puiston penkillä istuvalta vanhukselta. ”Ei ole syntynyt suurmiehiä, vain vauvoja”, vastasi vanhus. Jeesus syntyi lapseksi vaikeisiin olosuhteisiin. Usein selviytyminen tuntui olevan hiuskarvan varassa. Jeesus ei syntynyt palatsiin fanfaarien soidessa. Juutalaiset odottivat, että Messias vapauttaisi heidät roomalaisten orjuuden ikeestä. Jeesus ei vastannut heidän odotuksiinsa. Jeesuksen tunnistaminen Messiaaksi on ollut vaikeaa aina näihin päiviin saakka. Ei vain juutalaisille, vaan myös monille kristityille. Harva uskoo Jeesukseen vapahtajana vaikka kuuluukin kirkkoon.
Suurten tekojen tielle on aina ollut tunkua. Joku aika sitten kuulin profetian, että Suomeen tulee sadan päivän kuluttua hengellinen herätys. Vaikka profeetta ei halua nimeään julkisuuteen, hän on selvästi astunut suurten tekojen tielle. Jos mitään ei tapahdu, alkavat tavanomaiset selitykset. Onkin syntynyt salattu herätys, jonka tunnistavat vain tosiuskovaiset. Tai profetoiminen on vajavaista, mutta herätys kuitenkin saapuu, jos on tarpeeksi rukoilijoita. On myös mahdollista, että määräajan umpeutuessa asia vaietaan kuoliaaksi.
Itämaan tietäjät tunnistivat tähden avulla, että Messias oli syntynyt. He pystyivät näkemään suoraan ulkonaisten kehysten läpi. Yleensä arvioimme ihmisiä sen mukaan, mitä he tekevät ja mihin yhteiskuntaluokkaan he kuuluvat. Myöhemmin myös Johannes Kastaja tunnisti Jeesuksen: ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. Jeesus teki myös suuria tekoja, paransi sairaita, ruokki tuhansia. Jeesus oli ihmeitä tehdessäänkin pienen ihmisen puolustaja ja muistutti, että se joka on kaikkein pienin, on todella suuri. Lopulta Hänestä tuli uhka hengellisille vallanpitäjille.
Mittauksessa huomasin, että olin kutistunut. Vanhemmiten käy usein niin. Hengellinen kasvu on pienenemisen prosessi. Armo tulee suuremmaksi. Emme voi tarjota Jumalalle omia tekojamme pelastuksen välineinä. Nunna, Jeesuksen pikku Teresa, vertaili itseään aikansa pyhimyksiin ja ymmärsi, ettei hän pysty samanlaisiin urotekoihin. Hän päätti lopettaa vertailun ja kulkea pienten tekojen tietä. Elämä helpottui. Viime kesänä olin suuressa gospel-tapahtumassa Nokia-areenalla. Tilaisuudessa oli laaja kattaus suomalaista gospelmusiikin historiaa ja nykyaikaa. Evankeliumi tuotiin vaikuttavasti esille musiikin keinoin. Eräs laulu teki minuun suuren vaikutuksen. Se oli Tommi Kaleniuksen säveltämä ja Anna-Mari Kaskisen sanoittama Kun joku on lähellä Jeesusta: ”Kun joku on lähellä Jeesusta, hän pieneksi tulla saa. Ei tarvitse mainetta, kunniaa, ei korkeaa asemaa. Kun joku on lähellä Jeesusta, hän ihmettä katselee, ja se, mitä maailma tarjoaa, sen rinnalla kalpenee.”
Kiitos tuestasi
Sain aika paljon palautetta parantumisista erään tilaisuuden alussa. Vanhempi nainen kertoi tilanteesta liki 40 vuoden takaa. Hänen poikansa oli 3-vuotiaana saanut kasvaimen päähänsä ja hänelle luvattiin vain kaksi kuukautta elinaikaa. Nykyään hän on nelikymppinen terve mies. Nainen pahoitteli, että palaute tuli näin myöhään. Jumala parantaa edelleen sairaita. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Parantaminen on tehokas evankelioimisen väline. Se joka parantuu rukouksen kautta, ei ole enää koskaan sama. Kerran eräs parantunut kysyi: ”Kumpi paransi – Jumala vai sinä?” Vastasin, että Jumala tietysti. ”Nyt tässä on pakko ottaa kantaa hengellisiin kysymyksiin”, vastasi mies. Kiitos, kun olet tukenut työtäni. Ilman tukeasi työ ei olisi mahdollista. Jopa Jeesus opetuslapsineen tarvitsi taloudellista tukea läheisiltä ihmisiltä, vaikka olisi voinut rukoilla pennejä taivaasta. Hän oli Jumalana pienten tekojen tiellä.
Hyvää joulun odotusta!
Seppo