“Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” (2.Kor. 3:18)
Amerikan yhdysvalloille on koittanut kulta-aika, lupailee Donald Trump kannattajilleen. Entisen hallinnon virheet ovat taakse jäänyttä elämää ja Amerikasta tehdään suurta taas. Muualla maailmassa pohditaan kuumeisesti, mitä tulee tapahtumaan.
Vuoden vaihtuessa teemme usein uuden vuoden lupauksia. Usein ne kestävät vain tipattoman tammikuun ajan. Joka vuosi ajattelen, että voisin vähän laihduttaa. Vuoden lopussa huomaan, että en taaskaan onnistunut. Kaipaamme muutosta, mutta emme aina tiedä itsekkään mitä haluamme. Kaipauksen ja muutoksen tarve ilmenee suomalaisessa mollivoittoisessa iskelmässä, jossa ”aavan meren tuolla puolen jossakin on maa”. Raamatun mukaan me voimme muuttua, mutta käytännössä voimaa muutokseen on vähän.
Teologian tohtori Lari Launonen kirjoittaa pyhityksen ongelmasta kysellen: ”Miksi kristityt eivät elä moraaliarvojensa mukaisesti? Sekä tutkimustieto että arkiset havainnot asettavatkin kristillisen opetuksen pyhityksestä kyseenalaiseksi: miksi aitojen kristittyjen käytös ei yleensä erotu edukseen ainakaan siinä määrin kuin Uuden testamentin opetuksen pohjalta voisi odottaa? Kyseessä ei ole ainoastaan teologinen vaan myöskin käytännöllinen ongelma, sillä uskovien huono käytös on usein este evankeliumin leviämiselle.” (Lari Launonen: Pyhityksen ongelma: miksi kristityt eivät elä moraaliarvojensa mukaisesti? Teoksessa Pyhä Henki – eläväksi tekijä, Toim. V. Hug, L. Launonen, S. Saarela, H. Salmela.) Aikoinaan Mahatma Gandhilta kysyttiin, mitä mieltä hän on kristinuskosta. Hän vastasi sen olevan ylivertainen muihin uskontoihin nähden, jos kristityt seuraisivat mestariaan.
”Mikään elämässä ei vastusta Jumalaa niin paljon kuin ihmisen itserakkaus, itsekeskeisyys ja itsetehostus”, kirjoitti Madame Guyon jo 1600-luvulla. (Madame Guyon: Syvempään Jumalan tuntemiseen.) Nuorena istuin usein herätyskokouksissa, joissa ihmiset kertoivat muuttuneensa uskoon tultuaan. Entiset päihdeongelmaiset raitistuivat ja rikolliset tekivät parannuksen. Nykyään tällaisia todistuksia kuulee vähemmän. Onko Jumalan muuttava voima kadonnut? Raamatun mukaan voimme muuttua, mutta emme omin voimin. Henki auttaa heikkouttamme ja muuttaa meitä. ”ja miten mittaamaton on Hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota Hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista” (Ef.1:19–20).
1600-luvulla elänyt munkki veli Laurentius tuli kuuluisaksi kirjastaan Jumalan läsnäolon harjoittaminen, jonka ranskankielinen versio julkaistiin vuonna 1692. Vuosikausien ajan Jumalan läsnäoloon pääseminen tuotti veli Laurentiukselle vaikeuksia, mutta hän oli päättänyt uhrata elämänsä kaikkine nautintoineen Jumalalle. Äkkiä Jumalan läsnäolo alkoi avautua ja sen jälkeen Jumala tuntui olevan aina läsnä: ”pidin aina selvänä, että Hän oli läsnä kanssani, jopa minussa itsessäni”. Jeesus eli jatkuvasti Jumalan läsnäolossa ja toteutti Hänen tahtonsa.
Meidän ongelmamme on ehkä siinä, että elämme elämää itsellemme ja pyydämme Jumalaa siunaamaan omat suunnitelmamme, elämme ”lihan mukaan” emmekä Hengen johdatuksessa. Jumala kuitenkin etsii meitä ja odottaa kotiin niin kuin isä tuhlaajapoikaa. Jumala haluaa armahtaa meitä. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Saamme elää armosta, armo muuttaa meitä. Se ei ole halpaa armoa. ”Jumalan armosta minä olen se mikä minä olen”, joutui Paavalikin toteamaan. Pyhimyksiä meistä ei tämän elämän aikana tule, vaikka ihmisen pyhittymistä synnittömäksi onkin kirkkohistoriassa pidetty esillä. Saamme rukoilla vanhaa rukousta ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”.
Kiitos tuestasi
Aikoinaan minulla oli toimisto suuressa liikeyrityksessä. Kerran Jumala sanoi minulle, että tänään tulee tarjous solmiomieheltä. Odotin, milloin solmiomies saapuu ovesta sisään. Lopulta yrityksen omistaja tuli toimistooni ja hänellä oli hieno solmio. Uteliaana odotin tarjousta. Hän sanoi, että voisin tulla hänen yrityksensä palkkalistoille. Työnkuvakin olisi aika vapaa. Voisin hoitaa yrityksen ihmisiä. Hyvä, että sain aamulla varoituksen. En ottanut tarjousta vastaan, mutta lupasin työni ohella hoitaa myös hänen yrityksensä ihmisiä. Hän oli tyytyväinen. Vuosikymmeniä olen toiminut vapaan kannatuksen turvin. Jumala on pitänyt huolen. Kiitos, kun olet tukenut työtäni. Ilman tukea se ei olisikaan ollut mahdollista.
Siunattua kevätkautta,
Seppo