”Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: – Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.” Ef. 5: 14-16
Heräämisiä
Muistelen edesmennyttä koiraamme Sebaa. Se kuoli 14-vuotiaana. Viimeisinä vuosina siltä poistettiin huonoksi menneitä hampaita. Toimenpiteen ajaksi tämä spanielimme nukutettiin. Maatessaan tajuttomana kieli ulkona se näytti ihan kuolleelta. Jos nukuttaminen tuntui harjoituskuolemalta, niin virkoaminen oli kuin kuolleista herääminen. Vähitellen se nousi taas tassuilleen ja oli tolkuissaan muutaman tunnin kuluttua.
Uusien tilanteiden edessä joudumme heräämään. Luonnon katastrofit, ilmastomuutos, sodat ja pakolaisvirrat herättävät meidät uuteen todellisuuteen. Hengellinen herääminen tapahtuu usein kriisin edessä. ”Kiitän Jumalaa syövästäni, ilman sitä en olisi löytänyt Häntä. Oli pakko pysähtyä ja tarkastella elämää uudella tavalla.” Selvitti eräs, joka pyysi samalla rukousta sairautensa puolesta. ”Syöpään sairastuminen oli uusi olotila.” Totesi puolestaan Kotimaa-lehden haastattelussa pastori Seppo Rissanen. Meitä herätellään henkilökohtaisessa elämässä usein kärsimyksen kautta. Vaikeat ajat herättävät meitä myös kansakuntina.
Hengellinen herääminen
Evankelista Hilja Aaltosen kuoleman jälkeen Rovaniemelle pöllähti joukko ihmisiä Australiasta. He olivat lukeneet netistä, että Hiljan kuoleman jälkeen Suomeen tulee herätys, joka alkaa Lapista. Seurakunnan työntekijät olivat ihmeissään ja pohtivat pitikö matkalaiset majoittaa vai lähettää kotiin. He suosittelivat kotimatkaa. Kaukaa tulleet joutuivat heräämään siihen, ettei herätystä ollutkaan. Tosin jotkut kertoivat sen tulleen salatulla tavalla, jonka vain tosiuskovaiset havaitsivat. On hyvä pohtia mitä herätys voisi merkitä. Suomessa on ollut monia herätyksiä. Herätyksen historiaa tutkittaessa tunnusomaisia piirteitä ovat olleet synnintunto ja armon kokeminen. Joissakin herätyksissä ulkomailla kuten Amerikassa Azuzakadun herätyksessä 1900-luvun alussa ihmeet ja merkit herättivät keskustelua laajasti.
Hengellinen herätys ei ole jotain epämääräistä joukkoliikehdintää. Vuosien saatossa on monenlaista ihmeitä ja merkkejä edustavaa hengellisyyttä markkinoitu suuren herätyksen alkuna, mutta niillä ei ole ollut pysyvyyttä suomalaisessa kirjavassa hengellisessä kentässä. Minkälaiseen maaperään herätys voisi juurtua? Tällä hetkellä jännitteitä erilaisten hengellisten liikkeiden välillä näyttää riittävän. Monet raamatulliset liikkeet arvostelevat karismaattisia yhteisöjä liian löyhästi raamattuun sitoutumisesta. Karismaatikot taas katsovat oikeaoppisten edustavan hengetöntä elämää. Molemmat joukot kritisoivat raamatun hylänneitä, liian suvaitsevaisia liberaaleja. Liberaalit puolestaan eivät suvaitse heitä arvostelevia tiukkapipoja. Yhteiskristilliset hyväksyvät kaikki, soraääniä ei kuitenkaan sallita. Keskustelukulttuurissa ja toistemme kunnioittamisessa meillä lienee paljon opittavaa itse kullakin, varsinkin jos haluamme toteuttaa Herramme toivetta keskinäisestä rakkaudesta.
Kaikki hengelliset liikkeet ovat yhtä mieltä siitä, että hengellistä väkivaltaa ei pidä sallia ja vääryyksiin on puututtava pikaisesti. Tosin vääryyksiin puuttuva leimataan herätyksen esteeksi, hänenhän pitäisi tietää, että rötöstelijälle on annettu anteeksi aikoja sitten ja uhrien pitäisi opetella anteeksiantamusta, että eivät katkeroidu. Oman hengellisen yhteisön väärinkäytösten käsitteleminen on osoittautunut käytännössä hyvin vaikeaksi ja herääminen oman yhteisön väärinkäytöksiin ja itsekriittisyyteen on vasta kehittymässä.
Herätystä toivotaan monista syistä. Jos seurakunnan väkimäärä kasvaa, kolehtivirrat elpyvät ja toimintaa voidaan kehittää monin tavoin. Niinpä jotkut lupaavat kannattajilleen menestystä ja terveyttä. Herra tuntuukin siunaavan rikkaat TV-evankelistat kun taas ristin tien kulkijat saavat elää köyhinä vaivalloista elämää. Kumpi teologinen painotus edustaa kristillistä elämäntapaa? Mitä Jeesus seuraajiltaan edellyttää? ”Jos joku haluaa minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”
Herätys on kyllä-vastaus Jesukselle. Haluamme lähteä Jesuksen viitoittamalle tielle. Kyllä-vastaus mullistaa elämämme ja vaikuttaa lähipiiriin ja ihmisiin joita tapaamme. Herätys on lopultakin salaisuus. Emme saa sitä automaattisesti aikaan edes rukoilemalla tai parannusta tekemällä. Toisaalta yhtään herätystä ei ole syntynyt ilman rukousta ja parannuksen tekemistä. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta sanoo Raamattu. Sanomaa rististä on saarnattava. Herääminen voi olla pitkä ja vaikea prosessi. Ihmisen on astuttava pois omalta mukavuusalueeltaan, itseriittoisuudestaan ja tunnustettava, että hän tarvitsee Jeesusta syntiensä sovittajana.
Ihmisten mielenkiintoa hengellisiä asioita kohtaan on vaikea herättää. Ihmiset eivät halua samaistua uskovaisiin ja yhteinen kieli puuttuu. Monet hyvinkin järjestetyt hengelliset kampanjat kokoavat yhteen vain saman mielisiä, niistä koostuu uskovaisten keskinäiset juhlat. Monet tunnetut saarnaajat ovat profetoineet, että Suomeen tulee hengellinen herätys. Mikään tämän hetkisessä hengellisessä ilmapiirissä ei viittaa siihen. Suomi on yksi maallistuneimpia yhteiskuntia. Hengellisen herätyksen aikaan saamiseksi tarvitaan Jumalan ihme, täydellinen ilmapiirin muutos yhteiskunnassa. Aina voin aloittaa heräämisen itsestäni. ”Kaiken uusin silmin näen nyt” lauletaan nuorten veisussa. Herääminen ei tapahdu vain kerran vaan on herättävä valintoihin yhä uudestaan. Vanhat heränneet tiesivät sanoa, että ihmisen on herättävä kokemaan armo ja sitten hän joutuu heräämän yhä uudestaan keskeneräisyyteensä todeten, että kaikki on armoa.
Kiitos tuestasi!
”Tietävätkö ihmiset laajemmin, että Jumala käyttää sinua sairaiden parantamisessa?” Kysyi eräs ystäväni, joka sai apua vaivoihinsa rukouksen kautta. Olen ollut mediassa aika vähän, viimeksi rahankeruurikoksesta perättömästi syytettynä, mikä ei ole luonut kovin myönteistä kuvaa. En ole halunnut tuotteistaa rukouksella parantamista, enkä siihen liittyviä armolahjoja. Vuosien aikana itsensä mainostamisesta on tullut yhä vastenmielisempää. Toisaalta jos haluaa saada ihmiset liikkeelle, itseään pitäisi pitää esillä ihan tolkuttomasti. Tätä on ollut vaikea sovittaa Jeesuksen sanoihin: ”Oppikaa minusta, olen hiljainen ja nöyrä sydämeltäni, niin saatte levon sielullenne.” Ihmiset ovat kiinnostuneita sensaatioista, joita ihmeparantuminen edustaa. Sensaatioteologiaa ei kannata liikaa viljellä. Ennen pitkää siitä muodostuu kupla, joka kerran puhkeaa. Vapaan kannatuksen turvin työn tekeminen vaikeutuu koko ajan. Pitkien matkojen tekeminen on hankalaa sillä kolehtitulot eivät riitä kattamaan niitä kuluja, joita tilaisuuden järjestäminen vaatii (mm. matkakulut ja lehtiilmoitukset). Seurakunnathan eivät maksa mitään palkkioita. Herääminen tähänkin todellisuuteen on tapahtunut. Siksi olen erittäin kiitollinen kaikesta tuesta, jota annat työhömme. Uskon, että Jumala pitää huolta ja antaa tarvittavat varat.
Siunattua syksyä, toivottaa Seppo