“Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matt. 6:5–6)
”Laittakaa myös naamarinne naulakkoon”, oli seurakunnan kirkkoherra kirjoittanut kylttiin, joka oli ripustettu vaatenaulakon viereen. Päivittäin olemme erilaisissa rooleissa. Ne kuuluvat elämään. Työssä olemme vähän erilaisia kuin kotona. Kysymys on enemmänkin siitä, kuinka aitoja voimme näissä rooleissa olla. ”Näyttelinkö minä hyvin?” saattoi antiikin kreikkalainen kysyä elämänsä ehtoopuolella. Oli tärkeää myös päättää elämänsä arvokkaasti. Onnetonta on, jos joudumme näyttelemään koko elämämme. Raamattu sanoo, että vapauteen Kristus vapautti meidät. Uskonnolliset roolit ovat kuitenkin hyvin tiukassa. Fariseusten ja kirjanoppineitten oli miltei mahdotonta päästä irti rooleistaan, he olivat itse luomiensa sääntöjen vankeja. Heidän toimintansa oli tehty ihmisten katseltavaksi. Syvempää tarkastelua se ei kestänytkään ja he raivostuivat, kun Jeesus arvosteli heitä. Filosofi Maija-Riitta Ollila näkee, että kääntymisessään ihminen ottaa suuren riskin: ”Joskus juuret antanut yhteisö vaatii jäseniltään suuren hinnan: se leikkaa siivet.” Sen sijaan, että ihmisestä tulisi aidompi hakiessaan yhteisönsä hyväksyntää, hän ajautuu vääristyneeseen uskonnolliseen rooliin.
Ihminen voi kääntyä mihin uskontoon tai ideologiaan hyvänsä. Valinnat voivat johtaa meitä hyvään tai pahaan. ”Astuessaan ihmissieluun yliluonnollinen avaa sille uudet mahdollisuudet niin hyvään kuin pahaankin. Siitä pisteestä tie haarautuu: toinen pyhyyteen, rakkauteen, nöyryyteen, toinen hengelliseen ylpeyteen, omavanhurskauteen, vainoamisintoon. Eikä paluuta heräämättömän sielun tavanomaisiin hyveisiin ja paheisiin enää ole. Kaikista pahoista ihmisistä ovat uskonnolliset ihmiset pahimpia.” (C.S. Lewis) Paavalin kohdalla elämä muuttui kääntymyksessä täydellisesti. Entisestä vainoajasta tuli Jumalan äänitorvi.
Reetta Meriläinen kirjoitti vuosia sitten kolumnissaan Eräs pelkuri ja arkaluontoiset sanat kiinalaisesta kirjailijasta Murong Xuecun’sta, joka sai kirjallisuuspalkinnon paljastaessaan laittoman pyramidiorganisaation. Hän teki sen soluttautumalla mukaan organisaatioon väärän henkilöllisyyden turvin. Kirjoittaessaan aiheesta kirjaa hän huomasi nopeasti, mitä sai sanoa ja mitä ei. Kustannustoimittaja oli hyvin varovainen ja vaikutti sanojen ja ajatusten valintoihin. Kirjan henkilöt, kirjan aika ja kulttuuri vaihdettiin. Murong koki tukehtuvansa kontrolliin ja sensuuriin. Hän tunsi liikkuvansa kielen miinakentällä, jossa jokainen sana tuntui epäilyttävältä.
Totuutta puolustavat sanat vaikuttavat kaksiteräisen miekan tavoin. Sanoja voidaan käyttää valheen peittelyyn. Se minkä suunnan valitsen, vaikuttaa elämääni. Sanojen miinakentässä seikkailee myöskin se, joka kirjoittaa hengellisestä väkivallasta Suomessa. Kuinka tarkasti ja miten väärinkäytöksistä voidaan puhua? Kuinka paljon ihmisillä on oikeus tietää, miten hengelliset johtajat toimivat? Onko heillä armon kautta koskemattomuussuoja suurten valtiomiesten tavoin? Valheellisen toiminnan arvostelija mielletään usein kristittyjen yhteyttä murentavaksi pahan puhujaksi.
”Heti tavattuani hänet näin, että kyseessä on huijari ja suuri sellainen” sanoi rikostoimittaja Harri Nykänen, joka käytti henkilöä esimerkkinä kirjassaan Raid ja mustempi lammas. Hän ihmetteli, miksi uskovaiset eivät asiaa nähneet, vaikka todisteita oli paljon. Tavalliset ihmiset eivät osaa mieltää ”kaanaan kieltä” puhuvaa saarnaajaa vaaralliseksi. Tutkija Jaana Hallamaan mukaan lahkon elinkaaressa jäseniä hallitaan ensin opilla, sitten ulotetaan se elämäntapoihin ja vähitellen työhön ja perhe-elämään, ja lopulta johtaja hallitsee mieliä, ruumiita ja rahoja.
Tuomiotaan odottava Johannes Kastaja lähettää opetuslapsensa kysymään Jeesukselta, oletko sinä se tuleva, vai pitääkö odottaa toista. Hän halusi vielä varmistaa, että oli elänyt Jumalan tahdossa puhuessaan Jeesuksesta messiaana. Jeesus vastaa hänelle: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.” (Matt. 11:4–6) Jeesus vastasi Johannekselle ja vastaa meillekin. Hän kutsuu meitä aitoon elämään. Saamme ripustaa naamarit naulakkoon.
Kiitos tuestasi
Toimittaja Harri Nykänen myöntää, että tapaamallaan ”profeetalla” oli rahan keräämisen armolahja ja siksi tämä oli suosittu omiensa keskuudessa. Tarvitsemme toki varoja hengelliseen työhön, mutta emme voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Jumala on luvannut pitää meistä huolen ilman, että meidän tarvitsee pitää taloutta etusijalla. Hiuskarvakaan ei putoa päästämme Hänen tietämättä. Kiitos, että olet tukenut työtäni.
Siunattua syksyä!
Seppo