”– –Herra, sinun Jumalasi – – on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on” (5. Moos. 8:2)
”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:37–38)
Erämaassa
”Tällaisen hymyn sain kun tulin uskoon”, kertoi nuori mies ja väänsi kasvoilleen hymyntapaisen. Ehkä hänelle oli opetettu, että ilo ilmaistaan hymynä. Kyllähän Raamattu kehottaa meitä iloon ja ilo Herrassa on väkevyytemme, mutta välillä joudumme erämaahan. Se on väistämätöntä hengellisen kasvunkin kannalta. ”Jumala usein kätkeytyy siltä, joka häntä etsii. Hän tahtoo herättää sinut etsimään itseään uskollisesti ja rakastaen.” (Madame Guyon: Syvempään Jumalan tuntemiseen.) Henki vei Jeesuksen erämaahan ja vie meidätkin. Alkukristillisyyden aikana erämaaisät hakeutuivat erämaahan kohdatakseen omat demoninsa. Tunnetuin heistä lienee 300-luvulla elänyt Antonius Egyptiläinen. Hän asui hautakammiossa muutaman vuoden ja sen jälkeen suljetussa erämaalinnakkeessa 20 vuotta. Usein linnakkeesta kuului demonien karjahtelua ja kirkumista. Isä Antonius ei ollut kuitenkaan hätää kärsimässä, sen sijaan demonit olivat. Kun ystävät vuosien jälkeen tulivat hakemaan Antoniusta pois linnakkeesta, hän ei ollut lainkaan vanhentunut ja loisti valoa. Hän eli pitkälti yli 100-vuotiaaksi.
”Vuodattamalla valoaan ja vakuuttamalla rakkauttaan Hän saattaa meidät ymmärtämään heikkoutemme ja puutteemme, ei musertaakseen ja lannistaakseen vaan sitä varten, että jättäytyisimme kokonaan Hänen rajattoman armonsa varaan.” (Thomas Keating: Sisäinen eheytyminen. Ihmisen hengellinen matka.) Erämaassa Jumala tuntuu olevan poissa. Hengellinen elämä kuivuu, rukouskaan ei maistu, eikä mitään tunnu tapahtuvan. Toisaalta erämaa laittaa meidät rukoilemaan. Ilman rukousta emme selviä. Vähitellen maisema muuttuu. Joskus on vaikea arvioida, milloin erämaavaiheet alkavat ja milloin ne loppuvat. Vuosia sitten, kun pohdin hengellistä väkivaltaa ja autoin sen uhreja, elämä tuntui ajoittain yksinäiseltä ja pelottavalta. Erämaassa joutuu selviytymään Jumalan varassa. Jumala on läsnä vaikka tuntuu olevan poissa. Mystikot puhuvat pimeästä yöstä, jossa valheminän onnen ohjelmointi muutetaan. Harhaluulot omasta itsestä ja siitä, mitä tarvitsen, uudistetaan.
Erämaavirrat
Synkimpinä aikoina Jumala lohduttaa meitä eri tavoin. Minulle Hän lähetti hippusia, pieniä kiiltäviä hileitä. Niitä ilmestyi joka paikkaan, Raamatun päälle, kirkkojen lattioille, vaatteetkin saattoivat joskus kimmeltää. Niiden viesti oli selvä: ”Älä pelkää, Minä olen sinun kanssasi.” Rohkeus kasvoikin kovasti, vaikka ilmiötä myös pilkattiin. Sen jälkeen huomasin, että se mitä ihmiset ajattelevat, merkitsi yhä vähemmän. Erämaa ei ole rangaistuksen paikka, vaan usein voitto hengellisessä elämässä saavutetaan siellä. Johannes Kastaja, huutavan ääni erämaassa, kasvoi tehtäväänsä erämaakoulussa. Pappi Sakariaan poikana hän olisi voinut olla pappisseminaarissa, mutta Jumala laittoi hänet erämaahan. Paavali vietti kolme vuotta Arabiassa hiljaisuudessa sen jälkeen, kun Jeesus oli kohdannut hänet Damaskon tiellä. Kyky erottaa henkiä harjaantuu erämaassa. Kun Paavali sanoi, että hänelle oli avautunut ovi hedelmälliseen työhön, hän muistutti että vastustajia oli paljon. Siellä missä Jumalan Pyhä Henki tekee työtään vihollisen voimat hermostuvat ja aloittavat vastahyökkäyksen valheen kaikilla voimilla.
Jumala, joka vie meidät erämaahan, johdattaa meidät myös vihreille niityille lepäämään. Erämaakaudet eivät jatku loputtomiin. Lähetyssaarnaaja Hudson Taylor totesi: ”Herra on minun paimeneni…viikon jokaisena päivänä…on rauhan ja sodan päivinä. On runsaudessa ja on köyhyydessä.”
Kiitos tuestasi
Raamatussa Jumala sanoo auttavansa ihmistä ja eläintä. Jokin aika sitten sain pyynnön suurelta hevostallilta rukoilla arvokkaan ratsastushevosen puolesta, joka oli loukannut pahasti jalkansa. Lääkärin mukaan ennuste oli huono. Samoihin aikoihin pyydettiin rukousta vanhan terapiahevosen puolesta. Molemmat hevoset parantuivat. Jumala auttaa meitä olipa asiamme mikä tahansa, kun sitä Häneltä pyydämme. Kiitos kun olet tukenut työtämme. Ilman sitä emme olisi selvinneet.
Siunattua loppukesää!
Seppo