”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Room. 5:6–8)
Kun aika on
Muistan ajan, jolloin opin tuntemaan kellon. Äitini opetti minulle kellotaulun, yhtäkkiä hahmotin ajan. Aluksi viiden minuutin tarkkuudella. Palkkioksi oppimisesta sain äidiltäni vanhan naisten kellon. Siinä oli kuluneet hihnat ja naarmuuntunut lasi, mutta se toimi. Innoissani riensin kello ranteessa pihamaalle. Siellä olivat kaverit leikkimässä. Minua nuorempina he eivät tunteneet kelloa. Näyttääkseni tietämystäni kysyin heiltä, tahtoivatko he tietää paljonko kello on. Eivät halunneet, eivätkä arvostaneet kellon tuntemustani. Eikä ihme, lapsuudessa ajalla ei ollut mitään merkitystä. Siihen aikaan elämä oli muutenkin paljon hitaampaa, ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita, eikä ihminen ollut median orja. Työn arvoa ei mitattu samalla tavalla ajassa ja rahassa.
Jumalan valtakunnan työssä ajalla ei näytä olevan suurtakaan merkitystä. Ikiaikojen Jumala ei arvioi työtä siihen käytetyn ajan perusteella. Jeesus piti edeltäjäänsä Johannes Kastajaa ja hänen työtään suuressa arvossa. Johannes valmistui tehtäväänsä erämaassa vuosien ajan, mutta julkinen työ kesti vain puoli vuotta. Parannusta saarnaava Johannes Kastaja mestattiin, kun hän nuhteli neljännysruhtinas Herodesta moraalittomasta elämästä. Jeesuksen ihmiskunnan kannalta tärkeä tehtävä kesti vain kolme ja puoli vuotta. Eräs lääkäriystäväni sairasti parantumatonta syöpää, kun Jeesus ilmestyi hänelle sanoen: ”Todellinen tehtäväsi alkaa nyt.” Kun lääkäri sai soperrettua, että hän on kuolemassa, Jeesus vastasi: ”Aikaa on riittävästi.” Hän eli puolitoista vuotta. Inhimillisesti oli mahdotonta arvioida, mikä teki lääkäriystävän elämän loppuhetket niin merkittäviksi. Hän oli tehnyt upean kansainvälisen uran lääkärinä hyvin haastavissa olosuhteissa ja teki kaikkien mielestä arvokasta työtä.
Henry Nouwen puhuu harhasta, joka meillä on suhteessa aikaan. Ajattelemme, että sitä on loputtomasti. Hän kertoo esimerkin nuoresta papiksi valmistautuvasta teologista, jota seurakunta odottaa innokkaasti virkaan. Juuri ennen seurakuntaan tuloa hän kuolee polkupyöräonnettomuudessa. Seurakunta jää ilman tämän pidetyn papin apua. Aika voi loppua milloin tahansa emmekä tiedä miksi. Tuntuu kuin Jumala ei pitäisi puoliaan hankkiakseen taivasten valtakuntaan uusia ihmisiä.
Rakkauden aika
Apostoli Paavali sai aikansa parhaan koulutuksen. On vaikea sanoa, toimiko se suosituksena, kun Jumala valitsi hänet pakanoiden apostoliksi. Paavali ei sännännyt Damaskontieltä heti tehtävään vaan eli vuosikausia hiljaisuudessa, Jumalan läsnäolossa. Hänelle opetettiin, että tärkeintä on rakkaus, joka on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. ”Henki vie meidät kolmiyhteisen Jumalan elämän virtaan”, sanoo Andrew Murray. Rakkaus on Hengen hedelmä. Uudessa testamentissa Kristuksen sovitustyö esitetään rakkauden tekona. Syvimmillään Jumalan rakkaus näkyy ristillä. Kärsimyksen keskellä teoreettiset rakkausteoriat joutuvat koetukselle. Vaimonsa menettänyt C. S. Lewis joutuu elämän ehtoopuolella syvään kriisiin järkiteologiansa kanssa. Hän pohtii: ”Jumala ei tehnyt koetta uskollani tai rakkaudellani päästäkseen selville niiden laadusta. Hän tiesi sen jo etukäteen. Minä olin se, joka ei tiennyt.” (C. S. Lewis: Muistiinpanoja surun ajalta.) Kärsimys paljasti C. S. Lewisille, kuinka hauras ja haavoittuvainen järkiperusteinen usko on. Välillä hän pohtii, voiko joku toinen oikeasti ottaa toisen kärsimykset kantaakseen ja sovittaa hänen syntinsä. Lopulta hän päätyy uskomaan uudelleen, että ristin työ koskee myös häntä. Teoreettinen usko muuttuu eläväksi. Emme ymmärrä paljoakaan Jumalan rakkaudesta. Hänen läheisyydessään saamme kuitenkin kasvaa. Hengellisessä laulussa sanotaan ”on vaikeata rakastaa vaan oppivani soisin”. Kasvu on hidasta, mutta Jumalalla on aikaa. Aika on Jumalan.
Kiitos tuestasi
Kerran sain rukouspyynnön, jossa henkilö pyysi rukoilemaan lottovoittoa. Kun voittoa ei alkanut kuulua, hän ehdotti, että lisäisin rukousta rukoilemalla päivin ja öin. Hän lupasi voiton tultua antaa hieman myös Rukouspalvelulle. Myöhemmin hän ilmoitti, että olen rukoillut huonosti ja liian laiskasti, koska voittoa ei vieläkään tullut. Rukoustapaa hän arvioi aivan oikein. En jaksanut paneutua asiaan. Hän katkaisi yhteydenpidon. Hengellisessä työssä on riippuvainen usein ihmisten halusta uhrata. Omastaan antaminen ei ole helppoa. Aikoinaan arvoni määrittyi sen mukaan, kuinka paljon ihmisiä parantui ja minkä verran parantumisista kerrottiin mediassa. Toki Jumalan ihmeistä pitää puhua, mutta vain sen verran kuin Jumala haluaa. Ihmeparantumisia ei pidä tuotteistaa rahan hankkimiseen. Kiitos kun olet tukenut työtämme. Se on työn jatkumisen kannalta tärkeää.
Hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä!
Seppo Juntunen