Rukouskirje 1/2017: Tiedätkö kuka sinä olet?

”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” (Apostolien teot 17, 27-28)

Minuus kadoksissa

Nuorena jaoin mainoksia taskurahoja ansaitakseni. Kerran kerrostalon keskivaiheilla ovi aukesi, ennen kuin ehdin pudottaa mainoksen. ”Mitäs täällä rämistellään?”, mies karjahti. Pyysin anteeksi häiriötä, jolloin mies huusi: ”Tiedätkö kuka minä olen?” Tapahtuma on jäänyt mieleeni. Näin vuosien kuluttua arvelisin, ettei hän itsekään tiennyt, kuka hän on. Edesmennyt lääkäri Aki Hintsa ohjasi potilaitaan parempaan elämään. Yleensä he joutuivat vastaamaan hämmästyneenä Akin esittämään kysymykseen: kuka sinä olet?
Aki halusi tietää, miten he katsoivat omaa elämäänsä ja määrittivät itseään. Yleensä potilaat kertoivat työstään, perhesuhteistaan ja ehkä vähän asemastaan yhteiskunnassa. Näinhän me yleensä teemme. Aki halusi ohjata ihmisiä toimimaan sisältä päin, arvoista käsin. Siksi hän esitti tarkentavia kysymyksiä, kuten mitä he halusivat ja hallitsivatko he omaa elämäänsä. Näihin kysymyksiin vastaaminen oli vielä hankalampaa. Oravanpyörässä elävät potilaat eivät tienneet, kuinka he pääsevät siitä pois.

Talousfoorumin johtaja Klaus Swap piti Aki Hintsan keksimää hyvinvointiohjelmaa ratkaisevana maailman terveysongelmiin. Tietysti Aki oli kokeillut ohjelmaa itseensä. Ollessaan Etiopiassa lääkärinä lähetystyössä hän alkoi kokeilla projektia itsellään nimellä Projekti Aki. Hän esitti nämä samat kysymykset itselleen ja alkoi tehdä työtä sen eteen, että voisi ohjautua sisältä päin. Viime kädessä Aki neuvoi ihmisiä kiinnittymään arvoihin, jotka olivat muuttumattomia. ”Vahva minuus ei voi perustua kokonaan johonkin, mikä voidaan ottaa pois”, hän sanoi. Itse hän rakensi identiteettinsä Jumalan varaan, mutta ei tyrkyttänyt vakaumustaan potilaille. Formulasirkuksessa, missä kaikki mitataan tehokkuudessa ja rahassa, saattoi ehkä olla vaikea elää sisältä käsin. Siellä ihminen määritettiin täysin suorituksensa perusteella. Raha ja omaisuus eivät olleet siellä kuitenkaan arvon mittareita. Sitä oli useimmilla riittävästi.

Kun Aki Hintsa oli sairaalassa itse potilaana, häntä hoitava lääkäri kysyi: ”Herra Hintsa, haluaisitteko kertoa, lähdittekö ihan vapaaehtoisesti lähetystyöhön Etiopiaan siksi, että Jumala teitä kutsui?” Tähän Aki vastasi, että hän on seurannut Jumalaa koko ikänsä. Sairastaessaan syöpää ystävät kannustivat häntä taistelemaan. Useimmat näkivät hänet taistelijana. Kerran hän näytti haarniskan rintapanssaria ja sanoi: ”Sebastian Vettel antoi tämän minulle.” Hänkin näki Akin soturina. Harvoin näemme toistemme syvintä olemusta, mutta Jumala katselee suoraan sydämeen. Hänessä me liikumme, elämme ja olemme, sanoo Paavali ja laajentaa Kristuksen vaikutukset koko olemiseemme.

Hengellistä identiteettiä voidaan muokata moneen suuntaan. Hengellisessä kentässä tapaa paljon ahdistuneita ja syyllistettyjä uskovia. Evankeliumi eli ilosanoma ei ole päässyt vaikuttamaan uskovissa niin, että heissä vallitsisi Jeesuksen lupaama ilo, rauha ja toivo. Hengellinen johtaja tai yhteisö voi olla terve tai sairas. Hengelliseen väkivaltaan puuttuva ei voi olla huomaamatta, että vanha sanonta ”millainen paimen, sellainen lauma” pitää paikkansa. Sisältä ontto, luonnehäiriöinen hengellinen johtaja luo Raamattuun vedoten nopeasti pelon ilmapiirin, jossa kaikki tarkkailevat toisiaan. Vapaus ja avoimuus katoavat. Helsingin Sanomien haastattelussa vapun tienoilla ministeri Jari Lindström sanoi, että politiikka muistuttaa teatteria, jossa poliitikot näyttelevät äänestäjille ja äänestäjät tietävät sen. Hengellinen kenttä ei juuri eroa tässä mielessä politiikasta. Kuulijat eivät vain aina erota, milloin kyse on näytelmästä.

Kun vertailee varhaiskirkon opettajien ja Aki Hintsan  menetelmiä toisiinsa, huomaa, että Aki tietämättään siirsi alkukirkon opettajien neuvoja hyvinvointiohjelmaansa. ”Varhaiskirkon opettajat muistuttivat, että statussymboleita tärkeämpää on tutustua siihen, kuka ihminen on sisimmässään. Pohjimmiltaan ei ole väliä, kuinka monta seuraajaa ihmisellä on sosiaalisessa mediassa. Ratkaisevan tärkeää ei ole edes se, onko joku naimisissa, sinkku vai eronnut. Kristillisessä asketismissa ulkoiset asiat asetetaan mittasuhteisiinsa. Jumala riittää, vaikka menettäisin kaikki statussymbolini. Hengellisten harjoitusten tarkoituksena oli aina rakkauden synnyttäminen.”, toteaa Taneli Kylätasku siteeraten varhaiskirkon ja kristillisyyden tutkija Joona Salmista artikkelissaan Munkit ja filosofit life coacheina (Kirkko ja kaupunki 27.4.2017). Ihminen voi löytää identiteettinsä syvemmin tutustumalla Jumalaan. Hän kertoo rakastaen, millaisia olemme. Samalla saamme vastauksen kysymykseen, jota Luther pohti: kuinka löytää armollisen Jumalan. Armosta elävälle Jumalan rakkaus alkaa vaikuttaa meissä syvätasossa ja heijastuu toisiin.

Kiitos tuestasi!

Melkein aina kun olen kirjoittanut kuukausikirjeen, autoni renkaat on puhkaistu. Niin on käynyt jo 18 kertaa. Myös kristillinen media uutisoi asiasta mainiten, että puhkaisu alkoi silloin, kun puutuin hengelliseen väkivaltaan. Olen ilmeisesti edelleenkin uhkana puhkaisijoiden vallalle. He toimivat ulkoisesti vallasta käsin. Koska en aio kuitenkaan taipua tällaisen vallankäytön edessä, tulen kirjoittamaan edelleenkin asioista, jotka olisi helpompi sivuuttaa. Kiitos, kun olet tukenut työtäni. Rengashallin pojat toivottivat siunausta taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Kerroin heille, että hehän alkavat puhua kuin uskovaiset, johon he vastasivat, että ovat jo vuosikausia seuranneet kamppailua. Tarvitsemme taloudellista tukea toimintaamme, joka perustuu täysin vapaaehtoisuuteen.

Siunausta alkukesään!

Seppo