Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa… (Ef. 1:17–20)
“Toivotaan, toivotaan, toivotaan, että joskus luomme toisenlaisen maan, että antaisimme kaiken, auttaisimme ystävää, ehkä kaukana se on, mut’ toivo jää…” (Esittäjä: Eero Raittinen, suom. san. Pertti Reponen.) Tällaiset laulun sanat ovat jääneet mieleeni nuoruudesta. Silloin toivo käsitteenä tuntui epämääräiseltä. Toki ymmärsin, ettei se ollut pelkästään erisnimi. Mitä toivo on ja mihin se perustuu? Raamattu antaa ymmärtää, että uskovan elämä on elämää toivossa, Kristus meissä kirkkauden toivo. Wilfrid Stinissen sanoo, että toivo on uskoa, josta Jumala pitää. Ihmisen pitäisi toivoa hänen mielestään eniten silloin, kun elämä on pahimmillaan. Epätoivon pohjalta kaikki muuttuu ja alkaa uusi elämä. Raamatun mukaan yltäkylläisen elämän antaa Jeesus itse. Kun huudamme Häntä avuksi, Hän vastaa meille ja alkaa johdattaa tiellä, jossa Hän itse on tie.
Syvimmiltään toivon perusta on kristitylle risti. Ilman ristiä ei ole sovitusta eikä ylösnousemusta. Risti kertoo Jumalan rakkaudesta. Toivon teologi Jürgen Moltmann sanoo rakkauden olevan maailman tärkein asia. Se antaa voimaa taistella vääryyttä vastaan ja voittaa maailman pahuuden. Vuosia sitten kutsuttiin paneelikeskusteluun tulevaisuuden tutkijoita. Heidän ennusteensa olivat pelottavia. Juontaja sanoi lopuksi paneelissa hiljaa olleelle vanhalle naiselle: “Sanokaa tekin jotain.” Nainen vastasi: “Uskon rakkauteen.” Muut panelistit häkeltyivät, vastaaja oli Äiti Teresa. Paavali muistuttaa: “Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13) Nykyinen paavi Leo varoitteli Pariisin vierailullaan tekoälyn vaaroista. Hän muistutti, että inhimillistä käytöstä ja rakkautta ei saa ohittaa.
Tuhansia vuosia sitten Jeremia sanoi, että Jumala antaa tulevaisuuden ja toivon. Olemme kiinnostuneita tulevaisuudesta. Monet käyvät ennustajilla. Nuorena työpaikalleni tuli ennustaja. Hän kertoi ihmisille, mitä heidän elämässään oli tapahtunut ja mitä tulisi tapahtumaan. Kaikki olivat hämmästyksissään, sillä ennustaja tuntui osuvan usein oikeaan. Omalle kohdalleni tultuaan hän oli hiljaa eikä saanut sanaa suustaan. Lopulta hän kysyi, olenko uskovainen. Kerroin olevani uskossa Jeesukseen. Hän vastasi, että uskovaisista hän ei saa minkäänlaista kuvaa. Se joukko tuntuu olevan jotenkin suojassa hänen ennustuksiltaan. Asia oli kuulemma vaivannut häntä niin paljon, että hän haluaisi itsekin tulla uskovaiseksi. Sanoin, että se on helppoa. Voit antaa elämäsi Jeesukselle vaikka heti. Samalla muistutin, että hänen kykynsä nähdä asioita katoaa heti, koska ne eivät ole Jumalan antamia. Hieman kiukkuisena hän vastasi, ettei halua luopua erikoisuudestaan, vaan haluaa pitää molemmat. Sanoin, että hän ei voi kulkea kahta tietä. Hänen on valittava joko Jeesus tai vääristä voimista tuleva näkyjen maailma. Hän valitsi väärin ja muistan kuulleeni, että tulevaisuus ei ollut hänelle kovin suopea – hän esiintyi paavina mielisairaalassa.
Raamattu kieltää jyrkästi ennustamisen vainajahenkien kautta. “Älkää kääntykö vainajahenkien puoleen, älkääkä kysykö neuvoa tietäjiltä, ettette saastuttaisi itseänne. Minä olen Herra teidän Jumalanne.” (3. Moos. 19:21) Vaarana on, että joudumme väärien voimien sitomiksi, eikä Pyhä Henki pääse näyttämään meille Jumalan tahtoa ja tietä. Tuhlaajapoika päätti lähteä kotiin. Samalla toivo heräsi hänessä. Maailmassa meillä on Raamatunkin mukaan ahdistus, mutta Jumala on voittanut maailman. “Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman”, lauletaan Bonhoefferin virressä 600. Jumala vahvistaa meitä toivolla kaikissa olosuhteissa.
Kiitos tuestasi
Viime keväänä pidimme Elvistä ja rukousta -tilaisuutta Mäntsälän kirkossa. Tilaisuuden jälkeen sain viestin, että mies oli parantunut sydämen vajaatoiminnasta. Hän kävi todistamassa parantumisestaan rukousillassa. Hänen vaimonsa halusi kuulla Elvistä ja houkutteli miehensä tilaisuuteen. Elvis-illoissa meillä on ollut eri yleisö kuin parantumistilaisuuksissa. Jumala parantaa kuitenkin samalla tavalla kaikissa tilaisuuksissa, joissa rukoillaan. Rukousta pitää jatkaa. Pyhä Henki kohtaa ihmisiä ja antaa toivoa. Kiitos, kun olet tukenut työtäni. Toivottavasti näemme taas jossakin.
Siunattua syksyä!
Seppo