”Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta? Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.” 1.Kor.12:28-31
”Etanat ovat lähteneet liikkeelle” totesi vanha mies minulle lenkkipolulla. Luulin että hän tarkoitti juoksunopeuttani, mutta hän tarkoittikin polun varressa olleita etanoita. Lämmin syysilma sai ne luulemaan, että on kevät. Ilmapiirin muutos yhteiskunnassa saa meidät ihmiset toimimaan ja liikkeelle. Pakolaiset ovat lähteneet liikkeelle ilmapiirin muututtua heille vihamieliseksi. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset heijastuvat myös hengelliseen elämään. Viime vuosien aikana kirkko on muuttunut paljonkin.
”Olemme alkaneet kouluttaa rukousryhmiä, emmekä enää tarvitse erityistä rukoilijaa. Tilanne on nyt muuttunut” selvitti pastori, kun kyselin rukousillan mahdollisuutta. Kun kysyin käytetäänkö ryhmissä armolahjoja hän totesi, että ei ollut ajatellut edes koko asiaa. Luonnollisten lahjojen kohdalla erilaisuus on tervetullutta. Tuskinpa missään seurakunnassa sanottaisiin taitavalle laulajalle, että meillä jo lauletaan. Armolahjat ovat moninaiset. Erityisiä armolahjoja ei voi saada koulutuksen kautta, ne jakaa Pyhä Henki itse kullekin niin kuin tahtoo. Hengen lahjat ovat tarkoitettu rakentamaan seurakuntaa ja niiden vähättely on Pyhän Hengen torjuntaa. Henki haluaisi tehdä seurakunnan eläväksi.
Kun aloittelin rukoustoimintaa noin 30 vuotta sitten, minulla oli rukousryhmiä. Huomasimme että niissä ryhmissä, joissa jollakin oli esimerkiksi parantamisen armolahja, sairaat todella paranivat useammin kuin niissä ryhmissä, joissa parantamisen armolahjoja ei ollut. Kun rukousta pyytänyttä siirrettiin tavallisesta ryhmästä armolahjaryhmään, hän saattoi saada avun. Ei ihme, jos ryhmien välille syntyi jännitteitä ja kilpailua. Ongelmat alkoivat silloin, kun joku ilmoitti parantuneensa.
Toistemme kunnioittamisessa kilpailkaa, kehoittaa kuitenkin Paavali. Armolahjojen pitäisi toimia yhdessä seurakuntaa rakentaen, mutta ongelmana on, että niitä ei ilmene seurakunnassa juuri lainkaan. Suhtautuminen armolahjoihin on kirkkohistorian alkuajoista vaihdellut. Jo ensimmäisinä vuosisatoina esimerkiksi kirkkoisä Augustinus arveli parantamisen lahjan kadonneen, mutta nähtyään parantumisihmeitä hän muutti käsitystään ja ilmaisi sen kirjassaan Peruutuksia.
Martti Luther keskittyi ihmisen vanhurskauttamiseen. Pelastuminen yksin armosta ilman lain tekoja oli niin vahva oivallus, että hän uskalsi nousta anekauppaa vastaan. Vastustaessaan hurmahenkinä pitämiään kastajaliikkeitä, hän saattoi sivuuttaa armolahjat ja ”heittää lapsen pesuveden mukana”. Paavali kuitenkin kehoittaa tavoittelemaan Hengen lahjoja, eikä halua pitää seurakuntalaisia niistä tietämättöminä.
Se aika, jolloin kirkolla oli auktoriteetti sanoa kuinka uskotaan oikein on ohi. Monet kertovatkin uskovansa eri tavoin kuin kirkko opettaa. Kirkko on jäämässä yhdeksi saarekkeeksi uskonnollisten liikkeiden ja uushenkisyyden vallatessa yhä enemmän tilaa. Monet etsivät apua ahdinkoonsa henkiparantajilta tai selvännäkijöiltä. Monet osallistuvat mitä erilaisimmille kursseille löytääkseen sisäisen tasapainon ja onnen. Kirkko voisi vastata monella tavalla ihmisten etsintään käyttämällä esimerkiksi jumalanpalveluksen yhteydessä armolahjoja. Rukoustoimintani alkuaikoina Alppilan seurakunnassa jäin rukoilemaan sairaiden puolesta jumalanpalveluksen lopuksi. Ihmisiä tuli rukoiltavaksi paljon, kysyntää riitti ja toiminnalle oli tilausta. Valitettavasti kirkossa ei ole armolahjoihin perustuvaa virkaa totesi minulle piispa Samuel Lehtonen. Näin jouduin melkeinpä pakon edessä perustamaan Rukouspalvelu ry:n.
Pyhän Hengen voimavaikutukset ovat kuitenkin seurakunnassa vieraita. Pelkäämme armolahjojen toiminnan aiheuttavan epäjärjestystä. Toki ylilyöntejä karismaatikoiden piirissä on aina sattunut, eikä hengellistä väkivaltaa ole voitu estää. Metropoliitta Anthony sanoi: ”Rukous on riskin otto, uhkayritys ja suuri seikkailu.” Tämä riski seurakunnan kannattaa ottaa. Jumala on järjestyksen Jumala mutta toimii kaaoksessakin. Muistan kun ihmiset alkoivat rukoustilaisuuksissa kaatua. Joku tiesi heti kertoa, ettei kaatuminen ole Jumalasta tai jos Jumala kaataa, hän kaataa eteenpäin. Kerran eräs rukoiltava kaatui taaksepäin, parani sairauksistaan ja kertoi tulleensa uskoon. En hennonnut kertoa hänelle, että väärin kaaduttu. Pyhä Henki toimii niin monella tavalla, ei vain sanassa ja sakramenteissa niin kuin ajattelemme. Henki puhaltaa missä tahtoo. Rukous ja armolahjat kuuluvat yhteen. Voimme rukoilla myös ihmisten puolesta missä tahansa heitä kohtaammekin. Kaiken toiminnan perustana pitäisi olla rakkaus. Ilman rakkautta ei mikään hyödytä mitään, opettaa Paavali. Erik Fromin mielestä ihmiskunta ei pärjäisi ilman rakkautta päivääkään.
Kirjassaan Vasta rakkaus antaa merkityksen Owe Wikström sanoo: ”Jos toisten rakastaminen katoaisi salatun elämän kuvauksista, hengellisyys olisi lähinnä myyttistä jumalisuutta tai psykologista tekniikkaa. Se ei enää puhuisi evankeliumin Kristuksesta. Kaikkein vähimpien, halveksittujen, yksinäisten ja pelkäävien, unohdettujen ja sairaiden luona voimme aavistaa Jumalan.” Rakkaus on Paavalin mukaan verraton tie. ”Rakkaus merkitsee sitä hämmästyttävää havaintoa, että toinen henkilö merkitsee minulle yhtä paljon tai enemmän kuin minä itselleni”(Stephen G. Post, Unlimited love). Jumala on rakkaus, se joka pysyy rakkaudessa pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä (Apostoli Johannes).
Kiitos tuestasi!
Aikoinaan näin klassikkoelokuvan Puhallus. Siinä uhkapelurit ryöstivät rahat toisilta uhkapelureilta. Puhaltajia riittää kaikille elämänalueille, eikä hengellinen kenttä ole poikkeus. Toissa keväänä luin lehdestä olevani puhaltaja. Syytöksen mukaan olin käyttänyt kaikki Rukouspalvelun rahat omaan käyttööni. ”Halusivat mustamaalata ja ristiinnaulita sinut julkisesti ennen kuin ehdit puolustautua.” Totesi juristini tutkittuaan syytöksen sisällön. Haavoja hoidan itsessäni vieläkin.
Olemme taas hakemassa rahankeräyslupaa ja jännitämme, tuleeko se ennenkuin voimassaoleva lupa päättyy. On annettu ymmärtää, että käsittelyaika on neljä kuukautta. Teimme välitilinpäätöksen poliisihallitukselle puolesta vuodesta. Olen oppinut, että tilinumerot eivät voi olla netissä luvan päättymisen jälkeen. Lahjoituksia voi yhdistykselle tehdä mutta vetoaminen netissä on kiellettyä. Joten saa nähdä, kuinka nopeasti käsittely etenee. Olen miettinyt kuka ihmeessä uskaltaa olla uskonnollisen yhdistyksen hallituksen jäsen. He ovat nimittäin vastuussa taloudesta omaisuudellaan. Olen kiitollinen, kun olet tukenut työtämme, joka perustuu vapaaehtoisuuteen. En ole halunnut tuotteistaa parantamista ja rukousta, vaikka poliisihallituksessa sitä joskus ehdotettiinkin. Tänään rukous vain 99 kuulostaa anekaupalta. Jumala vastustaa sellaista.
Siunattua loppusyksyä!
Seppo