“Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olen saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.” (1. Kor. 15:3-5)
Joitakin vuosia sitten luin tarinan nuoresta miehestä, joka löysi eteisen lattialta säikäyttävän kirjeen. Se oli lähetetty seurakunnasta hänen omaisilleen. Kirjeessä otettiin osaa miehen poismenon vuoksi. Mies soitti heti seurakuntaan ja selitti, että hän on kyllä ylösnoussut ja täysissä ruumiin voimissa. Selvisi että oli tapahtunut paha virhe. Mies oli eronnut kirkosta, mutta hänet olikin merkitty vahingossa kuolleeksi. Elävien kirjoihin pääseminen vaati vähän todistelua.
Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon perusta, mutta siitä on kiistelty tähän päivään asti. Tieteellistä näyttöä asiasta ei ole saatu. Monet kristityt kuitenkin kertovat, että he ovat kohdanneet Jeesuksen. Ylösnoussut on kutsunut seuraansa, olemaan kanssaan. Vuosien ajan olen kuunnellut ihmisten todistuksia, kuinka he ovat muuttuneet kohdattuaan Jeesuksen. Päihderiippuvaiset ovat raitistuneet, rikolliset ovat tehneet parannuksen ja hylänneet entisen elämäntavan. He ovat saaneet uuden identiteetin. Aikoinaan edesmennyt lääkäri Aki Hintsa pohti kirjassaan Voittamisen anatomia kuumeisesti kysymystä, kuka minä olen. Hän rakensi menestyksen ympyrän, jonka avulla ihminen saattoi löytää työkaluja itsensä kehittämiseen. Oli nukuttava riittävästi, syötävä oikein ja liikuttava tarpeeksi. Syvimmälle menestyksen ympyrässä hän sijoitti coren, ytimen. Jokainen sai vapaasti päättää oman minuutensa ja minkälaisista arvoista elämä koostui. Itse hän sanoi olevansa ytimeltään kristitty Jumalan lapsi, mutta totesi elämänsä ehtoopuolella eläneensä liian vähän tästä ytimestä käsin. Jeesus ilmestyi Akille 8.7.2015 klo 4.30 ja sanoi tehtävän alkavan nyt. Aki vastasi olevansa kuolemassa. ”Aikaa on riittävästi”, kuului vastaus. Tuntui, että tehtävä jäi kuitenkin kesken. Syvin core jäi kertomatta.
Vaikka toteamme olevamme Jumalan lapsia, harvoin käytännössä elämme Jumalan lapsen elämää. Ulkoiset asiat määrittävät meitä. Se mitä teen antaa merkityksen elämälle. Suoritusyhteiskunnassa pelkällä olemisella ei kovin pitkälle pääse. Protestanttinen työmoraali on suorittamisen puolella, virressäkin lauletaan: ”Kunnian kruunua laiska ei voita”. Jumalan valtakunnassa katsotaan toisella tavalla. Jeesuksen mielestä Maria oli valinnut hyvän osan, kun hän viipyi Jeesuksen seurassa. Martan puuhailu, joka tuntui arvokkaalta, ei saanutkaan samanlaista arvostusta. Jumalan valtakunnassa pienet ovat suuria, lasten kaltaisia, ja suuret pieniä.
Oravanpyörästä hyppääminen ei ole helppoa. Joudumme miettimään, miten selviämme taloudellisesti ja ehkä myös kuinka meistä on hyötyä toisille. Itse ajoin aikoinaan 100 000 kilometriä vuosittain. Pidin yli 20 tilaisuutta kuukaudessa ja kohtasin miljoona suomalaista muutamassa vuodessa. Silti oli tunne, että en ollut tehnyt tarpeeksi. Suoritin hengellisyyttä. Myöskin mediassa näkyminen oli tärkeää työn kannalta. Sain vanhan elämäni takaisin, kun vähensin tilaisuuksia ja häivyin mediasta. Jeesus malttoi olla hiljaisuudessa kolmisenkymmentä vuotta tehden puusepän töitä Joosefin apuna.
Jumala haluaa olla kanssamme kaikissa elämän vaiheissa. Hän on armollinen työnantaja ja ilmoittaa tahtonsa, kun elämme Hänen läsnäolossaan. Pastori David Wilkerson kirjoitti kerran esitelmää aiheesta Kuinka löydän Jumalan tahdon ja toivoi samalla, että asia selviäisi hänelle itselleenkin. Lopulta hänelle selvisi, että Jumalan tahto tulee ilmi, kun elämme Ylösnousseen seurassa.
Kiitos tuestasi
Ahneutta on tutkittu tieteellisesti. Taina Kuuskorpi kirjoittaa Tiede-lehdessä: ”Apostoli Paavalin mukaan ahneus on kaiken pahan alku ja juuri. Katolisessa kirkossa se on jopa yksi kuolemansynneistä.” (Heti mulle kaikki tänne nyt, Tiede 6/2022.) ”Ahneelle koko luonto on liian vähän”, hän siteeraa roomalaisfilosofi Senecaa. Ahneuden vaivaan auttaa kuulemma antaminen. Antamista pitää opetella. Se ei luonnu meiltä aina itsestään. Menestyksen mittarina voidaan pitää sitä, kuinka paljon voin lahjoittaa omastani. Raamatussa leski antoi roponsa. Se oli hänelle paljon. Kiitos kun olet tukenut työtäni vapaaehtoisesti. Ilman tukeasi se ei olisikaan mahdollista.
Siunattua alkukesää,
Seppo