”Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ”Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.” Niin alkoi iloinen juhla.” (Luuk. 15:22-24)
Liityn kerhon jäseneksi
”Tiedätkö että tukkasi näyttää ruskettuvan. Ruskeita hiuksia tulee enemmän kuin harmaita.” Ihmetteli parturini jokin aika sitten. Uransa aikana hän oli nähnyt jonkun harmaantuvan yhdessä yössä. Joku toinen taas oli menettänyt hiuksensa hyvin nopeasti. Tukan ruskettuminen oli hänelle uusi asia. ”Olet kai päässyt traumoistasi” hän jatkoi pohtimista. Harmaantuminen kuuluu yleensä ikääntymiseen. Ehkäpä sitä vauhditti aika, jolloin puutuin hengelliseen väkivaltaan. Jouduin astumaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tapasin erilaisia uhreja ja ymmärsin, että jotakin oli tehtävä. Toki terapeutit olivat heitä kuunnelleet, mutta kukaan ei puuttunut rötöstelijöihin. Hengellisen väkivallan määritteleminen on vaikeaa, mutta siihen puuttuminen on vieläkin vaikeampaa. Uhrin on todella vaikea saada apua, jos vääryyksien tekijä on hengellinen johtaja. Useimmiten asioista vaietaan. Hiljaisten kerhoon kuuluvat valitettavasti sellaisetkin, jotka puhuvat kuinka vaarallista on, kun hyvät ihmiset vaikenevat. Lopulta häiriköksi leimataan uhri ja hänen puolustajansa.
”Kirkko ei ole uskaltanut toimia tarpeeksi kyykytettyjen äänitorvena. Totuus tulee kuitenkin aina lopulta päivänvaloon ja kiusatut nousevat vastarintaan” sanoo psykoterapeutti ja pappi Markku Yli-Mäyry Sana-lehden (9/2016) haastattelussa. Jotkut saattavat varoittaa vääristä profeetoista tiukasti Raamattuun vedoten. Varoittajat eivät ole sisäistäneet omaa opetustaan, jos vääryyksien tekijät ja hyväksikäyttäjät tulevat omasta ryhmästä. On turha varoittaa susista, jos karhu on kotona. Oman voiton pyyntiin perustuva kristillisyys tuottaa Jeesuksellekin harmaita hiuksia. Hän haluaa, että vääryyksiin puututaan. Useimmiten se tulee maksamaan myös totuutta puolustavalle. ”Arvot jotka eivät maksa meille mitään eivät ole meille tärkeitä” pohtii lääkäri Aki Hintsa kirjassa Voittamisen anatomia (Oskari Saari)
Jeesus on aina heikkojen ja sorrettujen puolella. Olemmepa uhrien puolustajia tai uhreja, olemme samassa veneessä. Myös väärintekijällä on mahdollisuus muuttua. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, sille koittaa laupeus. Olemme kaikki syntisiä ja tarvitsemme armahdusta. ”Jeesus näyttää mielellään muuttavan miinuksen plussaksi. Tuhlaajapojasta tulee se, joka tuottaa isälleen suurimman ilon… Kun vakavasti pyrit olemaan hyvä ja rakastava, silloin paljastuu, miten paljon pahuutta ja rakkaudettomuutta sinussa on. Mitä enemmän pyrit olemaan totuudellinen, sitä enemmän käy ilmi sinussa oleva epätotuus.” (Wilfrid Stinissen, Tänään on Herran päivä) Pyhän Hengen valaisemana apostoli Paavali huudahtaa: ”Voi minua viheliäinen ja kurja, kuka pelastaa minut kuoleman ruumiista.” Oman syntisyyden tunnustaminen ja Vapahtajan vastaan ottaminen ovat pääsyvaatimuksena reppanoiden kerhoon.
Kerholla on hyvä olla
Yleensä ihminen hakeutuu mielellään omaan sosiaaliseen viiteryhmään myös seurakunnassa. 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa Azuza-kadun herätyksessä tapahtui suuri ihme, jonka mediakin huomasi. Rikkaat ja köyhät, mustat ja valkoiset osallistuivat saman seurakunnan tilaisuuksiin ja rakastivat toisiaan. Pyhä Henki poisti raja-aidat ja teki suuria ihmeitä. Pyhän Hengen yhteyteen perustuva kristittyjen yhteys on harvinaista, mutta kuitenkin mahdollista. Oleellinen kysymys on millaista opetusta saamme seurakunnassa. Lisääntyykö Kristuksen mielenlaatu vai paisuuko ego? Ego viihtyy näkyvissä rooleissa, kun taas rakkaus tekee itsensä näkymättömäksi. Oikeaoppinen ego ihmettelee, miksi hän on aina oikeassa ja muut taas väärässä. Rakkaus antaa arvoa erilaisille tulkinnoille ja mielipiteille. Ego joutuu väistymään siellä, missä rakkaus saa sijaa. Parhaimmillaan seurakunta voi olla reppanoiden kerho, jossa hengen hedelmänä vaikuttaa: ”Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä.” (Gal. 5:22-23)
Kiitos tuestasi!
Kuukausien ajan olen käynyt rukoilemassa pienokaisen puolesta. Hän sairastaa harvinaista sairautta, jossa hapenottokyky heikkenee, eikä parantavaa hoitoa ole olemassa. Rukousta täytyy jatkaa, lapsi on hengissä. Rukous on kestävyyslaji, jonka lopputulosta emme aina tiedä. Eräs syöpää sairastava lääkäri kertoi, että Jeesus on pitänyt hänet hengissä. Tilanne on tällä hetkellä hyvä. Kollegoiden ennusteiden mukaan hänen pitäisi olla kuollut. Sairaiden puolesta rukoileminen on etuoikeutettu tehtävä. Rukouksella voi auttaa ihmisiä. Nykyään se on myös yleishyödyllistä, olemme saaneet rahankeräysluvan. Kiitos kun ole tukenut Rukouspalvelu ry:n toimintaa. Tukesi mahdollistaa työn jatkumisen. Viime aikoina ihmisten tarve päästä yksityisesti rukoiltavaksi on lisääntynyt. Työtä riittää vaikka en ole pystynyt pitämään tilaisuuksia maakunnissa niin paljon kuin ennen. Toivottavasti kuitenkin nähdään pian.
Siunattua kevättä!
Terveisin Seppo