Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. (2. Kor. 4:16–17)
Poikani perheen koira on meillä usein hoidossa. Se syö mitä päähän pälkähtää. Kerran se oli järsinyt Raamattuani ja osa Efesolaiskirjeestä oli kadonnut. Vaikka sanaa oli syöty oikein kirjaimellisesti, minkäänlaista muutosta koiran käyttäytymisessä ei voinut havaita. Se ei tullut hullua hurskaammaksi. Itse opin, ettei Raamattua kannata jättää sen ulottuville.
Mekin voimme ahmia Raamatun sanaa, käydä raamattutunneilla ja lukea hengellisiä kirjoja. Tiedollinen taso kasvaa mutta käytös ei muutu. Nuorena kuuntelin ihmisten todistuksia, joissa suuri muutos oli tapahtunut nopeasti. Nicky Cruzin kertoessa kääntymisestään pahamaineisen jengin johtajasta kristityksi en voinut olla ihmettelemättä muutosta, mikä hänessä oli tapahtunut. Suuren muutoksen arvostaminen johti itsetarkkailuun, jossa joutui toteamaan oman hengellisen kasvun olleen aika pientä. Ulkopuoliset tuskin saattoivat havaita, mitä sisikunnassa oli uskoon tullessa tapahtunut. Nuorena oli helppo laulaa muiden mukana ”Hän muutti kaiken”, mutta kovin omakohtaiselta se ei tuntunut.
Oswald Chambers sanoo: ”Kun olet tullut Hänen luokseen – mitä sitten? Koko elämä sen jälkeen on pyrkimistä, pyrkimistä ehjään eheyteen Jumalan kanssa.” Jeesus-lapsen Teresa kertoo, miten hän hengellisen tiensä alussa vertasi itseään suuriin pyhimyksiin ja tunsi olevansa hiekanmurunen pilvenkorkuisten vuorten rinnalla. Sitten hän ymmärsi, että hän saakin olla pikku murunen täynnä luottamusta Jumalan hyvyyteen. (Wilfrid Stinissen) Meidän ei tarvitse kasvaa ihmisten silmissä suuriksi. Johannes Kastaja muistutti kasvun suunnasta: ”Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.” Pieni ihminen kirkastaa Jumalaa. Suuriegoinen ihminen kirkastaa itseään Jumalan avulla.
Vertailu toisiin ei kannata. Usein mietimme mitä muut meistä ajattelevat. Toiset alkavat määrittää identiteettiämme, kun haemme heidän hyväksyntäänsä. Erilaiset hengelliset yhteisöt ja seurakunnat vaikuttavat käytökseemme ja alamme toimia niin kuin meiltä odotetaan. Identiteetti vaikuttaa kasvuun ja vastaus kysymykseen, kuka minä olen, muuttuu moneen kertaan. Alusta asti on tärkeää hahmottaa itsensä Jumalan lapsena ja Jumala rakastavana isänä.
Kuinka löydän armollisen Jumalan, oli Martti Lutherin keskeisin kysymys. Armoa ei ole aina helppo löytää edes seurakunnasta. Miten armo vaikuttaa meihin? Toisten mielestä ei mitenkään. He jatkavat elämää armon ja pelastuksen vastaanottamisen jälkeen kuten ennenkin. Kerran pelastettu, aina pelastettu -oppia ei kuitenkaan Raamatusta löydy. Raamatun mukaan armo kasvattaa meitä myös parannukseen ja pyhitykseen, lähemmäksi Jeesusta. Paavalikin toteaa: ”Jumalan armosta minä olen mikä olen.” Kristittyinä haluamme yhä paremmin seurata Jeesusta ja toimia kuten Hän haluaa.
Uskovana suhde Jumalan sanaan, Raamattuun, muuttuu. Hitleriä vastustava Dietrich Bonhoeffer piti Raamattua rakastavan Jumalan kirjeinä lapsilleen, vaikka hän oli hyvin perillä tieteellisen raamatuntutkimuksen metodeista ja kävi jatkuvasti vuoropuhelua myös liberaaliteologina tunnetun Adolf von Harnackin kanssa. Bonhoefferin usko kesti Hitlerin Saksan myrskyissä ja pari viikkoa ennen kuolemaansa hän kirjoitti meillekin tutun virren, jossa sanotaan ”kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman”. Raamatun sana vahvistaa toisen maailman ääntä elämässämme. Lukeminen kannattaa aina, varsinkin Raamatun. Se on Jumalan ääni meille.
Kerran näin jännittävän elokuvan The book of Eli. Eli oli jäänyt eloon maailmaa kohdanneen katastrofin jälkeen. Hänellä oli hallussaan maailman ainoa Raamattu ja hänen tehtävänään oli saada se painetuksi ihmiskunnalle. Valtaa pitävät gangsterit saivat riistetyksi Raamatun häneltä, mutta haavoittuneena Eli pääsi turvalliseen paikkaan, missä Raamatun painattaminen oli mahdollista. Kun häneltä kysyttiin, missä hänen Raamattunsa oli, hän pyysi kirjurin paikalle ja alkoi sanella tekstiä: ”Genesis 1: Alussa Jumala loi taivaan ja maan…”. Hän osasi koko Raamatun ulkoa. Hänen mukanaan oli painopaikkaan tullut nuori nainen. Elin persoona ja Raamattu olivat vaikuttaneet naiseen siinä määrin, että hän tahtoi Herran soturina lähteä viemään evankeliumia eteenpäin. Sana ei tyhjänä palaa, se vaikuttaa meissä.
Kiitoksia tuestasi
Eräältä amerikkalaiselta supersaarnaajalta kysyttiin, miksi hän haluaa käyttää matkoillaan omaa lentokonetta. Hän vastasi, ettei halua istua yleisissä kulkuneuvoissa, koska siellä on niin paljon demoneita. Mielestäni tämä oli typerin veruke ahneudelle mitä olen hengellisessä kentässä kuullut. Jumalahan suojelee meitä missä kuljemmekin. ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa.” Raamattu varoittaa ahneista saarnaajista. He ovat vääriä profeettoja, jotka käyttävät asemaansa oman edun tavoitteluun. Jumalan valtakunnan työhön täytyy kuitenkin uhrata varoja. Työntekijä on toki ansainnut palkkansa, mutta ahneeksi hän ei voi ryhtyä. Kiitos kun olet muistanut työtämme taloudellisesti ja rukouksin.
Siunattua syksyä,
Seppo